Kolumni Päivi Atjonen

Esitarkastuslausunto

Kiitän Tähtiyliopiston byrokratologian tiedekuntaa asiantuntemustani kohtaan osoitetusta luottamuksesta ja lausun BM Uuno Hallintorakeisen fuusiokirjaksi tarkoitetusta käsikirjoituksesta seuraavaa:

Maisteri Hallintorakeisen selvityskartoituksen aihe on täyteläinen, ja tuloksilla on useille hallituskoalitioille soveltuvaa käyttöarvoa. Laajaan kansainväliseen viranomaismuistioaineistoon perustuva rypälemäinen teoriaosa osoittaa kiistatta, että jopa globaalisti on duaalista siirrytty monoon, sinkuista on koottu sateenvarjoja ja lappuja liimattu minimestojen luukuille. Selvittäjä hallitsee efektiivisyyttä, ekonomisuutta, eriarvoistumista ja eskaloitumista koskevaa diskursiivista tematiikkaa systemaattisesti.

Kartoitustehtävä on rajattu koskemaan vain teknis- strukturaalisia tekijöitä ja oivallettu ulkoistaa esimerkiksi Human Resources -aspektit. Empiirisesti on keskitytty erään eurooppalaisen alueen sivistyksellisiin yhteisöihin. Tavoitteeksi on asetettu niiden viipyilemätön muotouttaminen konglomeraatinomaiseksi, ei-perifeeriseksi ja kustannustehokkaaksi kokonaisuudeksi. Harkinnanvaraisiin observointivirkaretkiin, fokusryhmähaastatteluihin ja asennepattereihin perustuvaa empiiristä aineistoa on kerätty pitkäjänteisesti ja intentionaalisesti. Analyysissa esiintyy paikoin juonnikkuutta, ja metodia on sovellettu myös ideologisesti maukkaasti.

Nippufuusiokirjalle tyypilliseen tapaan selvityskartoituksen osapartikkeleita on tuotettu alun perin toisiin tarkoituksiin ja sittemmin asetetusta päätehtävästä poikkeavalla tavalla. Silti kirjoittaja on kyennyt taitavasti rakentamaan niistä synopsis-osaan ryhdikkään ja tumman narratiivin, joka kutoo vivahteikkaan datan lineaariseksi ja selitysasteeltaan tilastopoikkeuksellisen reliaabeliksi malliksi. Teoria ja empiria osoittautuvat itsenäisiksi kokonaisuuksiksi, joiden välille muodostuu ikään kuin näkymätön silta.

Parhaimmillaan maisteri Hallintorakeinen on esittäessään hedelmäisiä ja yksinkertaisia käytännön sovelluksia, joilla on myös byrokratologian teoreettisen edistymisen kannalta eittämätöntä merkitystä. Pohdinnassa hän tavoittelee empiirisen aineistonsa ylittäviä visiointeja tavalla, joka todentaa kiintoisasti jo johdannossa esitetyt valikoidut teesit. Myös alueellisen eriarvoistamisen keinoja arvotetaan ansiokkaasti, minkä jälkimaku on pitkä ja tanniininen. Jatkotutkimusehdotuksissa esitetään rohkeasti, että accountability- mallin edistämiseksi tulisi pikaisesti toimeenpanna lisää valtiorajat ylittäviä kenttäkokeellisia verkostokeskittymien konstruointiasetelmia.

Fuusiokirja on kieleltään hieman koukeroista luettavaa, joten muutaman 437 sivistyssanasta voisi suomentaa ja 15-rivisiä virkkeitä lyhentää. Informatiiviset viisisivuiset taulukot sekä runsaslukuiset seitsenvärikuvitetut, kolmiulotteiset vuokaaviot ylläpitävät lukijan mielenkiintoa. Toisinaan varsinaiset päätelmät jäävät graafeja alaviitteenomaisesti integroiviksi lausumiksi.

Kokonaisuudessa on tynnyrimäisiä sivumakuja, mutta yllättävän paljon löytyy myös persoonallista mustikkaisuutta, joka jää pyörimään päähän.

Edellä esitettyihin arviointeihin nojaten esitän epäröiden BM Uuno Hallintorakeisen fuusiokirjan painatusluvan epäämistä kuitenkin ehdollisesti siten, että tiedekuntaneuvosto voi sen tohtoritutkintotavoitteensa vajeen ummistamiseksi hyväksyä etenkin, jos se katsoo, että huonompiakin on hyväksytty.

Päivi Atjonen
Kirjoittaja on Joensuun yliopiston kasvatustieteen professori