Suomalaistutkijat ovat EU-rahoituksen saamapuolella
Tutkijoilta kuulee
usein urputusta EU:n
tutkimusrahoituksen
hakemisen vaikeuksista
ja turhasta
byrokratiasta. Tästä
huolimatta tutkimusrahoituksessa
Suomi on nettosaaja,
muistuttaa
Suomen Akatemian
EU-asiain päällikkö
Heikki Holopainen.
Suomessa tilastoidaan yllättävänkin tarkasti avainlukuja
liittyen EU-rahoituksen saamiseen. Tekesin
koostama ”Suomi EU:n 7. puiteohjelmassa” -selvitys
sisältää 68 sivua. Siellä on jos jonkinlaista
ranking-faktaa eri jäsenmaiden pärjäämisestä,
rahoituksen jakautumisesta suomalaisten organisaatioiden
kesken, tieteenalojen ja yliopistojen
välisistä sijoituksista.
Suomi on ollut EU:n tutkimusohjelmissa jatkuvasti saamapuolella
suhteessa siihen, mikä on Suomen osuus EU-budjetista, toteaa
Suomen Akatemian EU-asiain päällikkö Heikki Holopainen.
Suomeen tulee kaksi prosenttia koko 7. puiteohjelman rahoituksesta.
Asukaslukuun suhteutettuna vain Sveitsi, Tanska, Alankomaat
ja Ruotsi saavat Suomea enemmän rahaa tästä ohjelmasta.
Viime vuoden lokakuun loppuun mennessä puiteohjelmasta on rahoitettu
452 suomalaisen organisaation 2255 osallistumista (1 555
hanketta) yhteensä noin 757,9 miljoonalla eurolla.
Onko EU-jäsenyys ollut siis suomalaistutkijoille lottovoitto?
Edellä mainittujen numerotietojen lisäksi Holopainen katsoo asiaa
myös kotimaisen tutkimuspolitiikan vinkkeleistä:
— Voi kysyä, laittaisiko Suomi puiteohjelmista kotiutunutta rahoitusmäärää
tutkimukseen kansallisesta budjetista, mikäli Suomi
ei olisi EU:n jäsen?
— Rahoituksensaantia ehkä vielä tärkeämpi asia on se, että EUjäsenyys
on voimistanut ja kanavoinut tiedepolitiikan ja tieteen tekemisen isoja virtauksia Suomeen ja Suomessa, mikä
on ollut voittopuolisesti hyvä asia.
— Lisäksi EU-jäsenyyden kautta Suomi on ollut
helpommin, luontevammin ja useammin nyörein
mukana isommassa tutkimusyhteisössä. Kansainvälinen
yhteisjulkaiseminen on lisääntynyt jatkuvasti
1990-luvulta lähtien. OKM:n selvitysten mukaan
EU15-maat on suurin yhteisjulkaisijaryhmä ja julkaiseminen
niiden kanssa on lisääntynyt eniten: 38 %
yhteisjulkaisuista vuosina 1990-93 ja 54 % vuosina
2006—2009. Voidaan miettiä, onko tämä EU-jäsenyyden
ja puiteohjelmien vaikutusta, Holopainen
kysyy.
Jäsenyyden vaikutuksia voi myös peilata Norjan tilanteeseen.
Holopaisen mukaan Norja osallistuu varsin
määrätietoisesti EU:n tutkimuskuvioihin kaikilla tavoilla,
jotka ovat ei-jäsenille mahdollisia: maa maksaa
erillismaksun siitä, että se saa osallistua puiteohjelmiin,
ja se on aktiivisesti mukana myös puiteohjelmien
ulkopuolisissa EU:n tutkimuskuvioissa mm. eurooppalaisessa
tutkimusinfrastruktuurityössä.
— Plussaa tästä Norjalle on ollut se, että se on ehkä
joutunut tekemään tietoisempia valintoja kansainvälisen
yhteistyön suhteen kuin Suomi, jolle EU-tutkimusasiat
tulevat tietyllä tavalla ’kuin manulle illallinen’.
Toisaalta Norja haluaisi monissa EU-tutkimusasioissa
päättäviin pöytiin, mutta se ei pääse, koska
ei ole jäsen. Se on ulkona, kun päätetään esimerkiksi
puiteohjelmista.
EU antaa lisäpotkua tutkimusinfroille
EU:n merkitys näkyy vahvasti myös siitä, että se ajaa
varsin aktiivisesti rajat ylittävän tutkimustoiminnan
helpottamista. Näihin kuuluu muun muassa tutkijoiden
sosiaaliturvan parantaminen (ks. juttu),
rekrytointien avoimuus ja tutkimusinfrastruktuurien
yhteiskäytön helpottamista.
— Ehkä paras esimerkki EU:n tutkimuspolitiikan
vaikutuksista Suomen linjauksiin löytyy tutkimusinfrastruktuureista.
EU:n toiminta tällä alueella antoi
Suomelle sykäyksen kehittää omaa infrapolitiikkaansa,
Holopainen huomauttaa.
Suomen Akatemian asettama asiantuntijaryhmä
julkisti maaliskuun puolivälissä tutkimusinfrastruktuurien
strategian ja päivitetyn tiekartan vuosille
2014—2020. Tiekartta on suunnitelma seuraavien
10-15 vuoden aikana tarvittavista uusista tai rakentamisvaiheessa
olevista tutkimusinfroista. Näitä
ovat mm. FinELib, Kansallinen elektroninen kirjasto
ja Otaniemen mikro- ja nanoteknologian infrastruktuuri
sekä ICOS, joka sisältää yli 100 ilmakehä-,
ekosysteemi- ja merihavaintoasemaa ympäri Euroopan.
ICOSin päämaja sijoittuu Helsingin yliopiston
Kumpulan kampukselle.
Opetusministeri Krista Kiuru painotti tiekartan
julkistustilaisuudessa, että tutkimusinfrastruktuurien
rahoituspohjaa tulee laajentaa. Hän katsoi, että
Horisontti 2020 -ohjelma tarjoaa suomalaisille tutkijoille,
korkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja tutkimusorganisaatioille
yhden merkittävän rahoituslähteen.
Horisontti 2020 -ohjelman rahoituksesta
tullaan kohdentamaan 2,2 miljardia euroa tutkimusinfrastruktuurien
kehittämiseen.
Maailman suurin
tutkimuksen rahoitusohjelma
Horisontti 2020 on maailman suurin tutkimuksen rahoitusohjelma.
Noin 79 miljardin euron ohjelmassa
yhdistetään aiemmin käytössä olleet kilpailukyky- ja
innovaatio-ohjelma (CIP) sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) muuhun tutkimuksen
puiteohjelman rakenteeseen.
— Nyt samassa ohjelmassa on rahoituksen
koko ketju perustutkimuksesta markkinoille.
Jos Horisonttia tarkastelee suomalaisen tutkimusrahoituksen
näkökulmasta, ohjelmassa on
paketoitu yhteen kaikki julkisen rahoituksen
instrumentit.
— Suomen Akatemian kannalta keskeinen
on ERC-rahoitus, joka on EU:n tutkimusrahoituksen
menestystarina. Rahoitus on vertaisarvioitua
ja kilpailtua Akatemian rahoituksen tapaan.
Tavoitteena on tieteellinen huippulaatu,
Holopainen tähdentää.
Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n tutkimusrahoitus
tuli mukaan puiteohjelmarahoitukseen
vuonna 2007. Suomalaiset tutkijat ovat
pärjänneet kohtuullisen hyvin myös tämän rahan
hakemisessa. Vuodenvaihteessa päättyneen
7. puiteohjelman aikana Suomeen on tullut 68
ERC-rahoitusta. Rahoituksesta 44 on mennyt
nuoremman polven tutkijoille ja 24 tutkijanurallaan
edistyneemmille tutkijoille. Rahoitusta
on ohjautunut kahdeksaan yliopistoon ja kahteen
tutkimuslaitokseen. ERC onkin ollut suomalaisyliopistoille
suurin EU-rahoituksen lähde.
Yliopistojen viestinnät ovat myös heränneet
asiaan ja sähköpostiin tippuu aika usein tiedotteita
isojen ERC-rahojen saamisesta.
Horisontti 2020:n budjetissa ERC saa selvästi
lisää rahaa. Horisontin ensimmäisiä hakuja sulkeutui
viime kuussa eikä tilastoja suomalaishakijoiden
pärjäämisestä ollut vielä tiedossa, kun
tämä numero meni painoon.
Tutkijaliikkuvuuteen enemmän vauhtia
Mutta toki suomalaisilla on parannettavaakin
EU:n tutkimusrahoituksen saamisessa. ERC-rahoituksessa
nuorempien tutkijoiden hakuaktiivisuus
on kolmen viime vuoden aikana selvästi noussut, mutta Holopainen hieman ihmettelee
kokeneempien tutkijoiden osallistumisintoa.
Keskimääräinen ERC-rahoituksen läpimenoprosentti
on samaa luokkaa kuin esimerkiksi
Suomen Akatemian vuoden 2012 akatemiatutkijahaussa.
— Tutkijoiden kollegiaalisuutta ja mentorointia
pitää kehittää. ERC-rahoitusta saaneet
tutkijat antavatkin neuvoja nuoremmille, mutta
vielä yleisempi kulttuurin muutos olisi tarpeen,
Holopainen toivoo.
Suomalaiset saavat usein hyviä tai jopa erinomaisia
pisteitä rahoitushakemusten ansioluetteloista,
mutta itse hakemuksissa suomalaiset
pärjäävät selvästi kilpailijamaista tulleita hakijoita
huonommin.
Oikeiden asioiden listaaminen hakemukseen
on tärkeää – hakemuksiin kaivataan siis
lisää terävyyttä. Lisäksi laitosten sisällä ei ole
aina järkevää, että jokainen tutkija hakee rahaa,
vaan pitäisi tukea jotain hakemusta. Joidenkin
yliopistojen laitoksilla tästä onkin hyviä kokemuksia.
Heikki Holopainen ymmärtää tutkijoiden
marinan EU-byrokratiasta.
— Mutta toisaalta kuuluu myös sellaista, että
EU-rahaa on helpompaa hakea kuin kansallista
tutkimusrahaa.
Isoimmilla yliopistoilla neuvontaa antavat
tutkimuspalvelut ja tukijärjestelmät alkavat olla
jo hyvällä mallilla. Tutkimushallintojen väellä on
oma verkostonsa, jossa vaihdetaan kokemuksia.
Pienessä maassa yhteistyö on tarpeen.
Holopaisen mukaan tutkijaliikkuvuuteen
tähdätty Marie Sklodowska-Curie -haku on
meillä liian vähän hyödynnetty. Kokeneiden
tutkijoiden liikkuvuutta halutaan juuri nyt
vauhdittaa 240 miljoonalla eurolla ja haun määräaika
päättyy 11. syyskuuta.
TIN:n asialistalla turhan harvoin
Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö vastaa
EU:n tutkimuspolitiikkaan liittyvien asioiden
valmistelusta ja koordinoinnista yhteistyössä
opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Tekesin
yhteydessä toimiva EU:n tutkimus- ja innovaatio
-ohjelmat EUTI hoitaa tiedotusta, neuvoo
ohjelmiin hakeutuvia ja koordinoi ohjelmien
kansallista yhteysverkostoa.
Heikki Holopaisen mielestä EU-asioiden
koordinaatio ja yhteistyö Suomen
Akatemian ja Tekesin välillä toimii ihan
hyvin.
— Tämä on Akatemian ja Tekesin yhteistyössä
yksi kiinteimmistä ja pitkäaikaisimmista
aiheista. Haasteita kuitenkin
riittää, kun sekä kansalliset että EU:n tutkimuslinjaukset
elävät koko ajan.
Luin hiljattain VTT:n tutkijaryhmän
tekemän ansiokkaan arvion tutkimus- ja
innovaationeuvostosta. Arvioitsijoiden
mukaan EU:n tutkimusasioita käsitellään
neuvostossa yllättävän vähän. Vuosien
2005-2013 aikana EU-asiat olivat esityslistoilla
kolme kertaa, kun esimerkiksi
Suomi-Viro -yhteistyö yhdeksän kertaa.
— En osaa sanoa, mistä tämä johtuu.
Yleisesti ottaen EU-tutkimusasioista voisi
keskustella paljon nykyistä enemmän niin
päättävillä, valmistelevilla kuin tekevilläkin
tasoilla. Ylimmillä päättävillä tasoilla
keskustelua vaikeuttaa ehkä se, että tutkimuspolitiikka
on moneen politiikan
lohkoon verrattuna tietyllä tavalla teknistä
ja varsin asiantuntijavetoista. EUtasolla
tämä ehkä entisestään korostuu,
Holopainen pohtii.
Ura vie Akatemiasta Sivistystyönantajiin
Tämän lehden ilmestyessä Heikki Holopainen
on juuri aloittanut uusissa tehtävissä
Sivistystyönantajien tiede- ja korkeakoulupoliittisena
asiamiehenä. Ura siis vei Helsingin
Hakaniemenrannasta Etelärantaan.
Tähän saakka EK:n jäsenjärjestö
Sivistystyönantajat, joka edustaa yliopistotyönantajia,
on keskittynyt lähinnä
työmarkkina-asioihin, mutta nyt se haluaa
vahvistaa osaamistaan myös yliopisto- ja
tutkimuspolitiikassa.
— Vaihtelu virkistää, kommentoi Holopainen
työnantajan vaihdosta.
Suomen Akatemiassa Heikki Holopainen
ehti olla vuodesta 2002, joista
EU-asioiden päällikön tehtävissä viimeiset
kolmisen vuotta. Tampereen yliopistosta
v. 2002 valmistunut yhteiskuntatieteiden
maisteri aloitti tämän vuoden alussa
väitöskirjan tekemisen Turun yliopistossa.
Väitöskirjan aiheena on Suomen tutkimuspolitiikan
eurooppalaistuminen.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro
- Painetussa lehdessä sivu 20
|