Kansainvälistymistä vai aivovientiä?

Suomesta on lähtenyt kymmenen vuoden aikana lähes 1500 tutkijakoulutettua. Suomalaisten tutkijoiden muuttotappio vaihtelee vuosittain ilman selkeää trendiä. Sen sijaan ulkomaalaisten osalta tilanne on muuttunut radikaalisti: ulkomaalaisten poismuutto on lähes nelinkertaistunut 227 henkilöön. Poismuutto on kiihtynyt erityisesti vuoden 2013 jälkeen.

Tiede on kansainvälistä ja kansainvälinen julkaiseminen ja yhteistyö on ollut elimellinen osa useimpien tieteenalojen käytäntöjä. Viime vuosikymmenellä heräsi kuitenkin huoli siitä, että Suomessa toimiva tutkijakunta ei ole riittävän kansainvälistä. Tämä tunnistettiin heikkoudeksi mm. vuosikymmenen vaihteessa julkistetussa korkeakoulujen ja yliopistojen kansainvälistymisstrategiassa. Sen jälkeen muutos on ollut nopeaa ja yliopistojen henkilökuntarakennetta on kansainvälistetty vauhdikkaasti 2010-luvulla. Tämä on toteutunut kahden rakenteellisen muutoksen tuloksena, ulkomaalaisten määrän kasvun ja suomalaisten määrän supistumisen seurauksena.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaston mukaan yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan kokonaistyöpanos supistui noin tuhannella vuosien 2010-2016 välillä. Samanaikaisesti ulkomailta tulleiden osuus kasvoi noin 1500 henkilötyövuodella. Rakennemuutoksen tuloksena ulkomailta muuttaneiden osuus yliopistojen akateemisesta henkilötyöpanoksesta onkin lähes kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa noin kahteenkymmeneen prosenttiin. Ulkomaalaisten osuus on lisääntynyt erityisesti tutkijanuran alimmilla portailla. Suomeen on tullut kasvavassa määrin opiskelijoita tohtorintutkintoa suorittamaan. Vuonna 2016 jo 30 prosenttia tohtorintutkinnoista myönnettiin ulkomaalaisille opiskelijoille, mikä vastaa hyvin heidän osuuttaan jatko-opiskelijoista. Tällä vuosikymmenellä ulkomaan kansalaiset ovat suorittaneet keskimäärin hieman yli kolmesataa tohtorin tutkintoa vuosittain.

Myös seuraava, tutkijatohtorivaihe on kansainvälistynyt voimakkaasti, monet tutkijatohtoreista ovat myös suorittaneet tutkintonsa Suomessa. Myöhemmissä uravaiheissakin ulkomaalaisten osuuden kasvua on tapahtunut mutta se on ollut vähäisempää. Mitä korkeammalle uraportailla noustaan, sitä pienempi on ulkomaalaisten osuus. Tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia professorikunnasta on syntyperältään ulkomaan kansalaisia. Osuuden kasvuun ovat varmaan myötävaikuttaneet uudet tenure-track professuurit.

Voidaan sanoa, että yliopistot ovat täyttäneet niille asetetun määrällisen kansainvälistymistavoitteen, varsinkin nuorten osalta. Lienee vaikeaa löytää toista työelämän sektoria, jossa lähes kolmasosa työssäkäyvistä on ulkomaalaistaustaisia.

Vuonna 2016 muuttotappio 300 tutkijaa

Tutkijakunnan kansainvälistyminen edellyttää muuttoliikettä maasta toiseen. Tähän liittyy myös varjopuoli, josta kirjoitimme runsas vuosi sitten tässä lehdessä (Acatiimi 3/2017). Esitimme huolemme siitä, että aivovuodon seurauksena menetämme merkittävästi tutkijakoulutettua väestöä ulkomaille. Ongelma tunnistettiin yleisellä tasolla myös opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymisstrategiassa, joka toteaa, että Suomi kuuluu OECD-maiden joukossa aivovuodosta kärsivään vähemmistöön.

Tutkijoiden osalta tilanne ei ole kehittynyt parempaan vaan pikemminkin huonompaan suuntaan. Runsaassa kymmenessä vuodessa muuttotappio on ollut lähes 1500 henkeä, josta pelkästään vuoden 2016 muuttotappio on ollut kolmesataa henkilöä. Maakohtaiset tarkastelut osoittavat aivovuodon kohdistuvan erityisesti vahvoihin tiedemaihin: mitä vahvempi tiedemaa sitä suurempi suhteellinen muuttotappio. Voikin kysyä, kuinka hyvin laadullisessa tavoitteessa vahvasta ja vetovoimaisesta korkeakoulu- ja tutkimusyhteisöstä on toistaiseksi onnistuttu.

Viime kevään kirjoituksessamme käsittelimme koko tutkijakoulutetun väestön muuttoliikettä. On hyödyllistä erotella Suomen kansalaiset ulkomaiden kansalaisista, kun kansainvälistymisen muuttovirtoja ja niiden taustoja halutaan selvittää tarkemmin. Tiivistyksen vuoksi olemme koonneet taulukkoon 1 tiedot Suomen kansalaisten ja ulkomaalaisten muuttotappioista ja niiden kohdentumisesta maanosittain sekä Suomen kannalta tärkeiden tiedemaiden osalta. Siitä voidaan nähdä muuttovirtojen yleinen tappiollisuus: aivovuotoa tapahtuu kaikkiin maanosiin ja tarkastelussa mukana oleviin maihin niin suomalaisten kuin muunmaalaistenkin tutkijoiden osalta. Ainoan poikkeuksen tekee Venäjä, josta olemme saaneet muuttovoittoa. Suomalaisten osuus koko aivovuodosta on yli puolet.

Suomesta muuttavien suomalaisten ja ulkomaan kansalaisten muuttovirroissa on myös eroja. Yli yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisten aivovuodosta kohdistuu joko Eurooppaan tai Amerikkaan. Ulkomaalaistaustaisten nettomuutto näihin on parikymmentä prosenttiyksikköä pienempi kuin suomalaisten. Ulkomaalaisista puolestaan selvästi suomalaisia suurempi osa muuttaa joko Aasiaan tai Afrikkaan. Suomessa tutkijakoulutuksensa saaneet aasialaiset ja afrikkalaiset tohtorit lienevät syynä tähän eroon.

Tärkeimmät suomalaisista muuttovoittoa saavat maat ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ruotsi. Saksa, Ruotsi ja Yhdysvallat saavat melko tasavahvasti muuttovoittoa Suomesta muuttavista ulkomaan kansalaisista. Kiina saa myös noin kymmenen prosentin osuuden muuttovoitosta. Iso-Britannian ulkomaalaispolitiikan tiukentuminen näkyy sinne muuttavien ulkomaalaisten vähäisempänä osuutena.

Ulkomaalaisten kiinnostus hiipuu

Myös muuttotrendeissä on selviä eroja suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä. Tämä on nähtävissä 2010-lukua koskevassa kuviossa 1. Suomen kansalaisten osalta muuttotappio vaihtelee vuosittain ilman selkeää trendiä: keskimääräinen vuotuinen muuttotappio oli 75 henkeä. Ulkomaalaisten osalta tilanne on muuttunut radikaalisti: ulkomaalaisten poismuutto on lähes nelinkertaistunut 227 henkilöön. Poismuutto on kiihtynyt erityisesti vuoden 2013 jälkeen. Myös ulkomaalaisten tulomuuton osalta vuosi 2013 näyttää käännepisteeltä ja vuonna 2016 ulkomaalaisia tuli enää 24 henkeä.

Mistä tämä ulkomaalaisten hiipuva kiinnostus Suomeen sitten voi johtua? Tätä olisi hyvä selvittää tarkemmin tulevaisuudessa. Suomalaisten poismuuton taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. yliopistoihin kohdistuneet rahoitusleikkaukset, heikentynyt työilmapiiri sekä ulkomaiden tarjoamat paremmat tutkimusmahdollisuudet.

Nämä samat tekijät vaikuttanevat myös ulkomaalaisten muuttohaluihin. Jos työllistyminen on Suomessa hankalaa tai työolot eivät tyydytä, niin työn perässä on helppoa suunnistaa joko takaisin kotimaahan tai muualle. Ulkomaalaisten tutkijoiden ja tutkijakoulutettujen kynnys palata kotimaahansa lienee matalampi kuin monin sosiaalisin ja kulttuurisin sitein tänne kiinnittyneiden suomalaisten.

Se, että poismuutto suuntautuu johtaviin tiedemaihin, puhuu kuitenkin sen puolesta, että muuttajat arvioivat maiden tiedejärjestelmien houkuttelevuutta ja hakeutuvat sinne missä tutkimuksen teon edellytys on paras mahdollinen. Jää nähtäväksi, kuinka pysyvä tästä tilanteesta muodostuu.

Viime vuonna käyttöönotetut yliopistojen lukukausimaksut EU ja ETA-alueen ulkopuolisista maista tuleville opiskelijoille kääntänevät ulkomaalaisten suorittamien tutkintojen määrän laskuun, kuten Ruotsissa kävi, kun siellä toteutettiin vastaava uudistus. Jos tämä vähentää ulkomaalaisten suorittamien tohtoritutkintojen määrää niin se näkynee myös poismuuttojen määrissä.

---