Yliopistojen hallitusten uudet aatteet

Kevätseminaari päättyi paneelikeskusteluun aiheesta Yliopistojen hallitusten uudet aatteet. Paneelissa olivat mukana hallituksen puheenjohtajat Matti Alahuhta Aalto-yliopistosta ja Antti Tanskanen Helsingin yliopistosta sekä hallituksen jäsenet Pirkko Nuolijärvi Vaasan yliopistosta ja Jussi Nuorteva Turun yliopistosta.

Paneelissa oli tarkoitus pohtia hallitusten toiminnan alkutaivalta: onko ollut jotain yllättävää, hallitustyöskentelyn mahdollisia eroja yliopistossa ja yrityksessä, rehtorin ja hallituksen puheenjohtajan rooleja ja edessä olevia isoja haasteita.

- Monesti hallituksen ykköstehtävä on ykköshenkilön valinta, totesi Matti Alahuhta ja viittasi rehtori Tuula Teeren valintaa huhtikuussa 2009.

Alahuhdan mielestä Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksen toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ihmeempiä yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Hallituksen puheenjohtajan ja rehtorin vastuunjaoissa ei ole epäselvyyksiä.

- Hallituksessa kaikki tuntevat työnsä merkitykselliseksi ja olemme yksi yhtenäinen tiimi. Rehtori on ottanut aktiivisen roolin hallitustyöskentelyssä.

Kone Oyj:n toimitusjohtaja Alahuhta katsoi, että yliopiston hallituksen työskentely muistuttaa yrityspuolen vastaavaa.

- Yksi iso poikkeus on – me emme puutu akateemisen ytimen tehtäviin.

Aalto-korkeakoulusäätiön hallitus koostuu kokonaan ulkopuolista jäsenistä. Vaasan yliopiston hallituksessa on viisi ulkopuolista ja neljä yliopistoyhteisön edustajaa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi ei ole havainnut vastakkainasettelua ulkoisten ja sisäisten jäsenten välillä.

Isoja asioita ovat olleet yliopiston strategiasta päättäminen ja tiedekuntauudistus. Profiloitumisratkaisut edellyttävät Nuolijärven mukaan oman yliopiston ja koko yliopistokentän tuntemusta. Talousasiat, mm. pääoman hyvä hoito, ovat hallituksessa merkittävässä roolissa.

- Keskustelussa on myös yliopiston kiinnittyminen kansalliseen ja kansainväliseen ympäristöön, suhteet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten välillä. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on omat tehtävänsä, joita ei pidä sotkea, Nuolijärvi korosti.

Turun yliopiston hallituksessa sisäisten ryhmien edustajilla on kahden jäsenen enemmistö. Arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi Nuorteva oli havainnut hallituksen alkutaipaleella pientä oman ryhmän edunvalvontaa.

- Uudella hallituksella oli aika valmiiksi katettu pöytä. Esimerkiksi strategia oli aika pitkällä.

Toimivan johdon ja hallituksen suhteet ovat Nuortevan mielestä tärkeällä sijalla uusissa yliopistoissa.

Helsingin yliopiston hallituksessa on 13 jäsentä, seitsemän yliopistoyhteisön sisältä ja kuusi ulkopuolelta. Puheenjohtajana toimiva OP-ryhmän ja Suomen Akatemian entinen pääjohtaja Antti Tanskanen piti strategian käsitettä epämääräisenä.

- Strategian nimissä voidaan puhua kaikenlaista ja viimeistään strategia-asiakirjaan voidaan kirjoittaa mitä tahansa. Jos strategia ei anna priorisointiin mitään apua, katsotaan, että siinä on jotain vikaa. Edellinen hallitus teki meille strategian enkä sitä tästä pöntöstä kyseenalaista, Tanskanen totesi seminaaritilan puhujapöntöstä.

Helsingin yliopiston hallitus työskentelee Tanskasen mukaan kuten mikä tahansa hallitus.

- Vain opiskelijat muistuttavat omista kiintiöistään – muuten kiintiöitä ei tunnista.

Yrityspuolen tilanteeseen verrattuna suuri ero on suhde omistajiin.

- Kenelle soitetaan, jos halutaan tavoittaa omistaja, kysyi Tanskanen.

Tanskanen asetti myös kyseenalaiseksi yliopiston uuden autonomisen aseman.

- Onko yliopisto saanut mitään autonomiaa? Opetusministeriö ratkaisee rahoituskriteerit ja linjaa perusrahoituksen.

Alkupuheenvuorojen jälkeen alkoi vilkas – paikoin jopa kiivas keskustelu. Alahuhta tarttui Tanskasen kysymykseen omistajasta.

- Kun halutaan tavoittaa omistaja, soitetaan Anitalle, hän totesi ja viittasi eturivissä istuvaan Anita Lehikoiseen.

Tanskanen kritisoi rahoitusmallia, joka on ollut syynä myös opettajien ja opiskelijoiden lukumääräsuhteeseen.

- Olen vähän pessimistinen, tuleeko tilanteeseen muutosta edes uudella mallilla. Laadun painoarvoa mittareissa tulee nostaa.

Anita Lehikoinen halusi kommentoida väitteitä. Hän piti uusia hallituksia hyvin sitoutuneina tehtäviinsä. Tämä näkyy mm. ministeriön kanssa käytävissä neuvotteluissa. Hän kommentoi myös omistajuutta:

- Valtio on yliopistojen toiminnan rahoittaja – ei omistaja. Eikä rahan määrä lisäänny rahanjakomallia viilaamalla. Uusien opiskelijoiden määrä tuli rahanjakomalliin mukaan yliopistojen toiveista.

Seminaarin juontajana toiminut Ylen Aamutv:n toimittaja Annika Damström otti myös yleisön mukaan keskusteluun. Professori J.P. Roos ei pitänyt yliopistouudistusta henkilöstön kannalta hyvänä juttuna.

- Universitasin autonomia on supistunut, Roos totesi ja sai aplodit.

- Ihan sama omistaako yliopiston OPM vai UPM – pääasia, että saadaan tutkia, kommentoi yliopistonlehtori Björn Fant Helsingin yliopistosta.

Lehikoinen puolusti:

- Millainen oli yliopistojen toimintavapaus tilivirastona ja paljonko tuli noudatettavia määräyksiä valtion budjettilainsäädännöstä? Meillä on nyt ihan poikkeuksellinen yliopistojen autonomia. Miten se nyt hyödynnetään, on iso kysymys.

Henkilöstö ja opetusministeriö kiivailivat yliopistojen autonomiasta, otsikoi toimittaja Marjukka Liiten Helsingin Sanomissa seuraavana päivänä ilmestyneen juttunsa.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro