Kolme ehdokasta Vuoden tieteentekijäksi

Tieteentekijöiden liitto julkistaa Vuoden tieteentekijän ensi syyskuussa. Tulleista ehdotuksista esiraati karsi loppusuoralle kolme ehdokasta, joiden joukosta liiton hallitus valitsee palkittavan.

Heini Hakosalo (s. 1964) filosofian tohtori, väitteli 2006, väitöskirja käsitteli afasian määrittelyä lääketieteen piirissä tutkijatohtoriprojektissa (2009-2011) paneutui Suomen varhaisiin lääkärinaisiin ja sukupuolittuneeseen vallankäyttöön tieteessä yliopistonlehtori, aloittaa akatemiatutkijana syyskuussa 2012

Ehdotuksen perusteluja:

Hakosalo koordinoi monitieteistä Medical Humanities -tutkimusverkostoa Oulun yliopistossa ja on ohjannut monia pro graduja ja väitöskirjoja alaltaan. Opettajana hän on laaja-alainen ja perusteellinen. Hakosalo luennoi mm. lääketieteen ja lääkärityön historiasta, 1900-luvun eurooppalaisesta tiede- ja kulttuurihistoriasta ja elokuvan historiasta. Hakosalo todettiin päteväksi aate- ja oppihistorian professuurin haussa 2011.

Ilari Sääksjärvi (s. 1976) filosofian tohtori, Turun yliopisto, 2003 eläintieteen dosentti, Turun yliopisto, 2009 toimii eläinmuseon esimiehenä ja vetää tutkimusryhmää Turun yliopistossa

Ehdotuksen perusteluja:

Sääksjärvi on trooppinen biologi, joka rakastaa tutkimuksen rinnalla kirjoittamista ja opettamista. Neljä kertaa hänet on valittu Vuoden opettajaksi (vuosina 2005, 2007, 2008 ja 2010). Sääksjärvellä on noin 27 kansainvälistä tieteellistä artikkelia ja suuri joukko popularisoituja artikkeleita suomalaisissa lehdissä. Hän on myös kirjoittanut monia yleistajuisia tietokirjoja ja yhden lastenkirjan. Ansioistaan tieteen popularisoijana hän on saanut mm. Vuoden Tiedekynä -palkinnon vuonna 2011.

Anneli Pohjola (s. 1953) väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 1994 tutkijaurallaan toiminut mm. akatemiatutkijana yhteensä 9 vuotta sosiaalityön professorina Lapin yliopistossa vuodesta 2004

Ehdotuksen perusteluja:

Sosiaalityön laitoksella Pohjola on ohjannut ja ohjaa tieteenalansa jatko-opiskelijoita systemaattisesti, kannustaen ja antaen tilaa tutkijoille itselleen tuottaa oman näköistään tutkimusta. Vahvuutena Pohjolalla on sosiaalipolitiikan sekä sosiaalityön teoreettisen ja metodologisen kentän syvällinen tuntemus. Tieteenalallaan Pohjola on laajasti verkottunut tutkimuksen ja koulutuksen kehittäjä ja vaikuttaja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lapin yliopiston sosiaalityön yksikkö on jo kolmatta kertaa yliopisto-opetuksen laatuyksikkö. Pohjolalla on lukuisia refereeartikkeleita kansainvälisissä ja kansallisissa julkaisuissa. Tutkimuksellisista ansioista voidaan mainita myös, että Pohjola sai Säätiöiden professoripoolin ensimmäisessä haussa vuoden tutkimusapurahan.

Neljä tieteenteon estettä

Tieteentekijöiden liitto pyysi ehdotuksia myös tieteenteon esteistä. Näitä kertyi huhtikuu loppuun mennessä kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Esiraati valitsi niistä jatkoon neljä.

Apurahatutkijoilta perittävät työhuonemaksut

Maksu/vuokra on sinänsä este, ja se kohdistuu tutkijayhteisön pienituloisimpiin jäseniin ja siten jyrkentää tulohierarkiaa entisestään. On kohtuutonta, että yliopisto ilman muuta olettaa saavansa apurahatutkijan työstä seuraavat julkaisupisteet ja muut tulokset käyttöönsä, mutta vaatii tuloksentekijältä vuokraa. Käytäntö on tieteenteon este myös siinä mielessä, että se estää apurahatutkijaa pääsemästä työyhteisönsä täysivaltaiseksi jäseneksi.

Julkaisufoorumi

Hanke sementoi suurten kaupallisten kustantajien aseman hetkellä, jolloin mm. Harvardin yliopisto ilmoittaa, ettei sillä ole enää varaa julkaisuista vaadittaviin maksuihin. Hanke estää avoimen julkaisemisen kehittymistä sekä tutkijoiden ja laajan yleisön mahdollisuutta päästä käsiksi usein verorahoilla rahoitettuihin tutkimustuloksiin. Edelleen se keskittää julkaisukanavat ja niihin liittyvät verkostot niihin maihin ja niille yhteisöille, jotka kuuluvat jo valmiiksi etuoikeutetuimpaan joukkoon. Kansallisilla kielillä julkaiseminen ei enää kannata.

Tietojärjestelmät

Toimimattomat ja teknisesti huonot tietojärjestelmät kuluttavat kohtuuttomasti yliopistoväen työaikaa, joka on pois ydintehtävien hoitamisesta — etenkin tieteenteosta. Tietojärjestelmät (mm. SAP, ESS ja SoleTM) vaikuttavat negatiivisesti myös yleiseen työmotivaatioon ja yliopistoihmisten työssä viihtymiseen.

Yliopistojen hallinto- ja johtamismalli

Yliopistojen nykyinen hallintomalli ja varsinkin johtamiskulttuuri ovat tieteen teon esteitä. Hyvä johtajuus on työhyvinvoinnin ja sitä kautta innovaation, tuottavuuden sekä laadun tae. Varsinkin aivotyötä tekevien kohdalla työympäristön negatiivisuus vaikuttaa huomattavasti keskittymiskykyyn sekä mahdollisuuteen uppoutua työhön. Lisäksi hallintomalli ei arvosta tiedeyhteisön kykyä päättää omista asioistaan.

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 14