Valheiden jäljillä

Venäjän harjoittama, Ukrainan sotaan liittyvä propaganda pyrkii hämmentämään ihmisiä tarjoamalla monia vaihtoehtoisia versioita tapahtumista. Ulkopoliittisen instituutin vanhemmalle tutkijalle Katri Pynnöniemelle aihe on kiehtova, mutta myös rankka tutkimuskohde.

Ennen keväällä 2014 alkanutta Ukrainan kriisiä Euroopan Unionissa laskettiin sen varaan, että Venäjä alkaisi lähentyä länttä. 45 miljoonan asukkaan Ukraina oli aikeissa solmia assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa, kun viimehetken painostuksen tuloksena Ukraina pyörsi päätöksen. Sittemmin Venäjän suorittama Krimin alueen valtaus ja konfliktin eskaloituminen Itä-Ukrainan Donbassin alueella ovat johtaneet tuhansiin kuolonuhreihin ja vaikeuttaneet merkittävästi Ukrainan uudistuspolitiikan toteuttamista.

Konfliktin käynnistyttyä Venäjän ja länsimaiden suhteissa muodostui vaikein tilanne sitten kylmän sodan.

- Tapahtumat saivat nopeasti vakavan suunnan. Yksi merkittävä rajapyykki ylitettiin 1. maaliskuuta 2014 kun Putin pyysi Venäjän parlamentin ylähuoneelta lupaa sotilaallisen voiman käyttöön Ukrainassa. Jälkikäteen on selvinnyt, että kyse oli post-factum tilanteesta, mutta silloin tuntui, että ei voi olla totta! Seuraava rajapyykki oli 17 heinäkuuta, jolloin Malesialainen matkustajakone ammuttiin alas Ukrainan ilmatilassa, vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi Ulkopoliittisesta instituutista kertoo.

Juuri julkaistussa UPI:n tutkimusraportissa Pynnöniemi analysoi Venäjän levittämää propagandaa ja disinformaatiota Ukrainan konfliktiin liittyen. Venäjän toiminnasta voidaan tunnistaa jo Neuvostoliiton ajoilta tuttuja keinoja. Nyt tavoitteena ei välttämättä ole saada ihmisiä uskomaan jotakin tiettyä versiota, vaan pikemminkin herättää epäilyjä kaikkea informaatiota kohtaan.

- Käytämme termiä strateginen harhautus, mikä kuvaa hyvin Venäjän toimia. Virallisesti Venäjä ei ole sodassa, mutta heidän julkinen tiedotuksensa on systemaattisesti rakennettua kriisiajan tiedotusta. Siksi onkin paradoksaalista, että Venäjän ulkomaille ja sisäiseen viestintään tarkoitettu valheilla pelaaminen on ensisijaisesti pyrkinyt vakuuttamaan, että Venäjä ei ole osallinen konfliktissa eikä heillä ole sotilaita Itä-Ukrainassa, Pynnöniemi huomauttaa.

Tutkimuksessa osoitettiin, että diplomatian kieli ulkomaille annetuissa lausunnoissa on saanut kovempia sävyjä ja lausuntojen määrä on moninkertaistunut. Ukraina ja etenkin sen hallitus pyritään demonisoimaan.

-Venäläisten keskuudessa propagandistinen viestintä on tuottanut tuloksia. Tämän voi päätellä riippumattoman Levada-tutkimuskeskuksen tekemistä kyselytutkimuksista, joissa havaittiin selkeä muutos keväällä 2014: hyvin positiivinen suhtautuminen Ukrainaan kääntyi nopeasti täysin päinvastaiseksi. Edelleen Levadan tutkimuksen mukaan käynnissä olevasta vakavasta konfliktista huolimatta Venäjällä ajateltiin asioiden menneen hyvään suuntaan. Tämä viittaa siihen, että ihmisiin on todella pystytty vaikuttamaan.

Valikoituja käsitteitä käyttämällä voidaan muokata mielipiteitä ja mielikuvia. Esimerkiksi keväällä 2014 Venäjän media alkoi systemaattisesti puhua "federalismin kannattajista", tarkoitus oli herättää mielleyhtymä kansalaistottelemattomuudesta. Pynnöniemi mainitsee toisena esimerkkinä venäjänkielisen termin "karatel", joka on peräisin toisen maailmansodan ajalta ja jolla on viitattu saksalaisiin sotilaisiin. Karatel tarkoittaa iskujoukkoja tai tuholaisia, nyt samaa sanaa on käytetty Ukrainan armeijan joukoista puhuttaessa.

-Voimakkaita tunteita aiheuttavien termien avulla halutaan luoda vastakkainasettelua Itä-Ukrainan ja muun Ukrainan välille. Venäjä onnistuikin luomaan Itä-Ukrainassa tilanteen, jossa siellä asuvat ihmiset ajattelivat, että sota oli jo alkanut, ennen kuin se oli edes edennyt siihen vaiheeseen.

Tietoa ja kriittisyyttä tarvitaan

Länsimaisten tiedotusvälineiden raporteista syntyy mielikuva, että Venäjän väestö ei suhtaudu kovin kriittisesti oman maansa uutisointiin ja että he ovat kohtuullisen helposti manipuloitavissa. Tutkijan mukaan väite pitää osittain paikkansa. Venäjän keskeiset uutiskanavat ovat valtion omistuksessa ja noudattavat Kremlin linjaa. Manipuloivan tiedonvälityksen mahdollisuuksia kasvattaa se, että keskiverto kansalainen on poliittisesti passiivinen.

-Taustalla vaikuttaa Neuvostoliiton perintönä ajatus siitä, että poliittinen aktiivisuus on ohjattua. Ihmiset eivät osallistu poliittiseen toimintaan, mutta voivat olla aktiivisia muilla tavoin. Neuvostoajasta poiketen Venäjällä on kuitenkin nykyään myös kriittisiä viestimiä, jotka harjoittavat tutkivaa journalismia.

- Suhde ulkomaihin on vaikeutunut viime vuosien aikana. Strategiset dokumentit maalaavat kuvan Venäjästä vihamielisen ulkomaisen toiminnan kohteena. Kontrolli maan sisällä on samalla tiukentunut. Tilanne jättää hyvin vähän tilaa diplomatialle, niin tärkeää kuin yhteydenpito eri tasoilla onkin, Pynnöniemi huokaa.

Tutkimustyön tekeminen on ollut kiehtovaa, mutta samalla rankkaa: on raskasta tietää, että Ukrainan sodan seurauksena kuolee paljon ihmisiä. On aivan eri asia tutkia käynnissä olevaa konfliktia kuin jotakin aiempaa aikakautta tai tehdä tutkimusta teoreettisista ja käsitteellisistä seikoista.

- Analysoitava aineisto on erittäin laaja ja se tulee väkisinkin vastaan joka suunnalta. Annostelen työtä siten, että en jatkuvasti esimerkiksi katso Venäjän uutisia. Olen käynyt useita kertoja Ukrainassa, myös Itä-Ukrainassa, mutta en konfliktin aikana. Minulla on henkilökohtaisia ystäviä ja kollegoja maassa ja olen huolissani heistä ja siitä, miten Ukraina tulee selviämään.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun

Tutkimustyö UPI:ssa on pääosin projektiluonteista. Tutkimushankkeet voivat olla joko lyhyempiä selvitystöitä tai akateemisia yhteisprojekteja ulkomaisten ja kotimaisten tutkijoiden kanssa. Kaikki Pynnöniemen omat tutkimukset ovat julkaistu joko akateemisissa vertausarvioiduissa lehdissä, kirjoissa tai UPI:n omissa julkaisuissa. Keskeinen ero yliopistoon on opetus- ja ohjausvelvollisuuden puuttuminen. Lisäksi tutkijoilla on yliopistossa työskenteleviä suurempi velvoite osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Myös Pynnöniemi on tuttu television ajankohtaisohjelmista ja lehtien palstoilta.

Tuntevatko suomalaiset päättäjät riittävästi Putinin Venäjän tilannetta ja politiikkaa?

- Perustietoa on paljon, mutta välttämättä aina ei onnistuta löytämään sanoja kertomaan Venäjän muutoksesta niin, että se ei repisi keskustelua meillä. Yritän ainakin itse välttää negatiivisia kuvaustapoja viestin perille saamiseksi. Meillä on erittäin hyvää Venäjään liittyvää tutkimusta, mutta sitä ei aina osata etsiä. Lisäksi on paljon aineistoa, johon ei ole pääsyä.

Kynnyskysymys voi olla myös kielitaidon puute. Pynnöniemi aloitti itse venäjän kielen opinnot vasta yliopistossa.

-Minua on pitkään kiinnostanut erityisesti se, mitä Venäjällä ajatellaan, millä käsitteillä asioista puhutaan ja miten järjestelmä on muuttunut.

-Venäjä elää jälleen kriisiä. Talous on ongelmissa, eikä maassa ole välineitä asioiden käsittelemiseksi poliittisella tasolla. Johtavien talous- ja politiikantutkijoiden keskuudessa on yksimielisyys siitä, että Venäjän hallintoa ja oikeuslaitosta pitäisi uudistaa. Vaaditaan valtavia rakennemuutoksia talouskasvun ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Poliittista epävarmuutta aiheuttaa vuonna 2018 edessä olevat presidentinvaalit, sillä tällä hetkellä Putinille ei ole vaihtoehtoa. Olisi hyvä, jos Venäjä saisi asiat kuntoon ja yhteistyö lännen kanssa parantuisi. Se olisi parasta myös Suomen kannalta.

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuvat Veikko Somerpuro

• Painetussa lehdessä sivu 20