Yliopistojen opetustehtävien ja -työn tärkeyttä edistämässä

Hyvinvoiva henkilöstö on avain laatuun

Yliopistojen tehtäväpaletti on laajentumassa uuden hallitusohjelman myötä esimerkiksi jatkuvan oppimisen tai alustamallin osalta, ja näiden tehtävien myötä yliopistojen koulutustehtävältä odotetaan entistä enemmän ja sen merkitys kasvaa. Koulutustehtävän monipuolistuminen ja osaltaan laajentuminen edellyttää opetusmenetelmien ja -käytäntöjen kehittämistä ja opetuspainotteisen tehtävän vahvempaa arvostamista.

Kehityksen taustalla on Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n kehittämisohjelmat Uudistuva korkeakoulutus sekä digitaalinen palveluympäristö, Korkeakouluyhteisön osaamisella maailman parasta oppimista ja oppimisympäristöjä sekä Korkeakoulut Suomen parhaiksi työpaikoiksi.

Opetuspainotteisten tehtävien osalta tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi jäsenistön näkökulmasta ovat nousseet opetusansioilla meritoitumisen toteuttaminen, opetuksen ja tutkimuksen välinen tasapaino, työhyvinvoinnin vahvistaminen ja työn mitoitus.

Erityisesti viimeiset neljä vuotta yliopistoissa ovat olleet rahoituksen osalta tiukkoja, ja tämä on näkynyt henkilöstön kuormittumisena ja uupumisena, kun työtehtävien määrä on samassa yhteydessä kasvanut henkilöstömäärän vähentyessä. Tältä osin käännettä on kaivattu, ja tähän myös vaalivaikuttamisemme pyrki selkeinä viesteinä esimerkiksi perusrahoituksen vahvistamisen ja indeksien voimassa pidon osalta. Myönteisiä signaaleja tähän liittyen kesän alussa saatiinkin. Uusi hallitusohjelma ja ministeri painottavat vakautta ja ennustettavuutta yliopistojen toimintaan. Pääpaino on perustyön — yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen — vahvistamisessa. Syksyn budjettiriihi viitoittaa suuntaa siitä, miten rahoitus kehittyy.

Opetusansiot näkyviksi urapolulla ja palkkakehityksessä

Opetusansioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta on puhuttu yliopistotyössä paljon. Eteenpäin on päästy hieman, esimerkiksi opetusansiot ovat eri tavoin ja eri painotuksin mukana rekrytointikäytännöissä, mutta käytännöt ovat vaihtelevia eivätkä systemaattisia. Pääpaino valinnoissa on edelleen tutkimusansioihin perustuvaa. Yliopistot eivät voi sivuuttaa sitä muutosta, mikä liittyy koulutuksen merkittävyyden kasvuun, ja sen vuoksi henkilöstön osaamisen ja pedagogiikan vahvistamisen on noustava yliopistoissa uudella tavalla keskiöön. Tähän liittyy myös opetusansioiden entistä systemaattisempi ja tasapuolisempi huomioiminen tutkimusansioiden rinnalla.

Opetushenkilöstön näkökulmasta selkeämmät urapolut parantaisivat hyvinvointia merkittävästi. Tämä tulee esille tuoreimmasta YLL-jäsenkyselystä (2019), jonka tulokset julkaistaan myöhemmin syksyllä.

Kuitenkin opetusansioilla meritoituminen on ollut hidasta — hyvin usea opetushenkilöstöstä kokee, että opetusansioilla ei pysty etenemään. Opetuspainotteisille tehtäville tarvitaan yliopistoihin oma urapolku, johon olemme tuottaneet oman mallimme (Acatiimi 08/2017) helpottamaan yliopistojen käytännön työtä. Esimerkiksi opettajanurapolulla voitaisiin painottaa erityisesti opetuskokemusta, pedagogisia opintoja, opetuksen kehittämistä ja opetukseen liittyvää tutkimusta.

On selvää, että suomalaisten yliopistojen tulee kehittää rekrytointikäytäntöjään ja urapolkuja. Muualla maailmalla asiassa on edetty ja esimerkkejä löytyy. Onneksi pikkuhiljaa meilläkin päästään liikkeelle — opetuspainotteisten tehtävien urakehitystä on lähdetty valmistelemaan ja selvittämään eri yliopistoissa, esimerkiksi Taideyliopistossa ja yliopistonlehtorien näkökulmasta Helsingin yliopistossa. Odotamme tuloksia mielenkiinnolla.

Opetuksen ja tutkimuksen välinen tasapaino – miten se saavutetaan?

Ylimmän opetuksen perustan tulee olla aina tutkitussa tiedossa ja opetukseen kuuluu keskeisesti uusimman tutkimuksen tuominen opiskeltaviin sisältöihin. TES:ssä tavoitteena on, että jokainen opettaa ja tutkii. Tutkimusajan määrä vaihtelee hyvin paljon eri tehtävien ja tieteenalojen välillä. Tutkimus ei tunnu mahtuvan työaikaan, opetuksen määrän ollessa tapissa.

Tieteenalakohtaiset erot ovat merkittäviä, mikä osittain johtuu ulkopuolisen rahoituksen saatavuudesta eri tieteenaloilla.

Ovatko yliopistot tietoisia eri alojen erilaisista tutkimusmahdollisuuksista? Miten taataan yhtäläiset mahdollisuudet opetustehtävissä toimivien tutkimukselle? Turun yliopisto selvitti viitisen vuotta sitten opetuspainotteisten tehtävien tutkimusmahdollisuuksia työsuunnitelmien kautta. Silloisen Mistä opettajille tutkimustyöaikaa? -työryhmän loppuraportin mukaan opetuspainotteisissa tehtävissä työajasta käytettiin tutkimukseen keskimäärin 24 prosenttia, koulutustehtävään 69 ja 7 prosenttia muuhun työhön. Alakohtaisia eroja havaittiin, niukimmin tutkimusaikaa oli kasvatustieteellisellä ja humanistisella alalla.

Jotta yliopiston opettaja pystyisi antamaan tutkimukseen perustuvaa opetusta, hänellä pitäisi olla riittävästi aikaa perehtyä tutkimukseen ja tutkia myös itse. Tutkimusta on usein käytännössä mahdollista tehdä vain yliopiston ulkopuolelta haetulla rahoituksella. Työtehtävät eriytyvät monesti tutkimustehtäviin ja opetustehtäviin, mikä ei tue tutkimusperusteisen opetuksen toteutumista. Yliopistoissa on vaihtelevia käytäntöjä opetuspainotteisten tehtävien tutkimuskausijärjestelmien osalta. Osassa ne ovat koko yliopistoja koskevia ja osassa vain tiedekuntakohtaisia.

Yliopistojen opetusalan liitto perusti vuoden 2018 alussa tiedepoliittisen työryhmän selvittämään opetuspainotteisten tehtävien tutkimusmahdollisuuksia ja niiden edistämistä. Työryhmä selvittää parhaillaan yliopistojen käytäntöjä siitä, miten omaa opetusta voi kehittää tutkimusperustaisesti perusrahoituksella ja kuinka paljon tutkimusvapaita periodeja on mahdollistettu eri yliopistoissa ja tieteenaloilla sekä millaisia hyviä ja haasteellisia käytäntöjä löytyy opetuksen ja tutkimuksen yhdistämisestä.

Korkeakouluvision toteuttaminen on edennyt tiekarttatyössä päätettyjen kehittämisohjelmien valmisteluun. Työssä on luvattu yhtenä toimenpiteenä henkilöstön työajankäyttöselvityksen tekeminen. Edellisestä on jo yli kymmenen vuotta. Henkilöstön ajankäyttötutkimus antaa tietoa eri tehtävissä toimivien työmäärästä ja työtehtävistä — myös siitä, kuinka työnkuva on muuttunut verrattuna ennen isoja lakimuutoksia ja rahoitusleikkauksia tehtyihin mittauksiin.

Määräaikaisuuksista toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin

Työn pysyvyys on luonnollisesti merkittävä hyvinvointia edistävä ja tulevaisuuden uskoa lisäävä tekijä, jolla on vaikutuksensa myös työn tuottavuuteen, työssä jaksamiseen ja tuotteliaisuuteen.

Yliopistojen osalta työsuhteiden määräaikaisuuksien suuret osuudet ovat hyvin poikkeuksellisia verrattaessa sitten eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen tai kotimaan muun opetusalan käytäntöihin. Työsuhteen määräaikaisuus ovat vallitseva työsuhteen muoto opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta. Sivistystyönantajien tilastojulkaisun (2018) mukaan määräaikaisissa työsuhteissa oli 70,5 % opetus- ja tutkimushenkilöstöstä. Määräaikaisuudet olivat lisääntyneet myös muun henkilöstön keskuudessa tarkasteluvuonna 2018.

Oheisessa kuvassa opetus- ja tutkimushenkilöstö on eritelty palkkausjärjestelmän sijoittumisen mukaan. Vaativuustasolla 1—4 työskentelevät pääosin väitöskirjatyöntekijät, ja määräaikaisia heistä oli 97,9 % . Vaativuustasolla 5—7 työskentelevät muun muassa yliopistonopettajat, tutkijatohtorit, yliopistonlehtorit, tutkijat. Heistä määräaikaisia vuonna 2018 oli 62,7 prosenttia. Vaativuustasolla 8—11 työskentelevät professorit ja tutkimusjohtajat, joista 25,6 prosenttia oli määräaikaisissa työsuhteissa.

Yliopistoissa tehdään vaihtelevasti määräaikaisuuksia ja niiden käyttöä koskevia tarkasteluja. Tällöin voidaan tehdä yksittäisiä vakinaistamisia, mutta tilastojen valossa viimeisen kolmen vuoden aikana suhteellista muutosta ei ole tullut.

Työsopimuslaki edellyttää, että työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

TES:ssä sovittu määräaikaisuuksia käsittelevä työryhmä, joka jatkaa vielä alkusyksystä työtään. Työryhmän tavoitteena on muun muassa päivittää vuoden 2010 työryhmän antamat ohjeet sekä edistää määräaikaisten työsuhteiden vähentämistä seurannalla, tiedotuksella ja yhteisin koulutuksin.

---