Kauttaaltaan vahvistuva yliopistolaitos?

Seuraavat kuukaudet ja vuodet tulevat näkemään merkittäviä muutoksia Suomen yliopistoissa. Keväällä toimintansa aloittaneen hallituksen hallitusohjelmassa mainitaan, että yliopistoja vahvistetaan kauttaaltaan ja esitetään erityisesti mm. Innovaatioyliopiston perustaminen. Eväät yliopistojen vahvistamiselle uhkaavat kuitenkin jäädä melko vaatimattomiksi ja tällä hetkellä tulevaisuus näyttää tuovan pikemminkin uhkakuvia kuin mahdollisuuksia.

Tiede- ja teknologianeuvosto esitti viime syksynä, että yliopistojen toiminnan turvaaminen edellyttää seuraavan neljän vuoden aikana vähintään 50 miljoonan euron vuosittaista lisäpanostusta. Budjettiesitys lupaa vuotuiseksi toimintarahaksi vain 20 miljoonaa euroa. Omat varjonsa tulevaisuudelle tuo valtion tuottavuusohjelma, jota edelleen suunnitellaan toteutettavaksi myös yliopistoissa. Jos kaavailtu 11 miljoonan vuosittainen leikkaus toteutuu sellaisenaan, putoaa luvattu lisärahoitus käytännössä merkityksettömäksi. Kun yhtälöön lisätään vielä uuden palvelukeskuksen ainakin siirtymävaiheessa yliopistoille aiheuttamat lisäkustannukset ja odotettavissa oleva tilakustannusten nouseminen, alkaa yliopistojen rahallinen vahvistaminen olla lähinnä miinusmerkkistä. Tuottavuusohjelman yhtenä seurauksena on myös se, että yliopistotutkijoille ja -opettajille siirtyy yhä enemmän hallinnollisia ja byrokratian pyörittämiseen liittyviä tehtäviä, jotka ovat luonnollisesti pois ydintoimintaan käytettävissä olevasta ajasta. Tilastokeskuksen viime vuonna julkaiseman laajan selvityksen perusteella jo nyt hallinnollisten tehtävien osuus työajasta on kohtuuttoman suuri.

Yliopistojen muuttumista tilivirastoista joko julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai yksityisiksi säätiöiksi valmistellaan vauhdilla ja asiaa käsittelevä lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle jo keväällä 2009. Vaikka taloudellisen aseman muuttuminen antaa periaatteessa uusia mahdollisuuksia, on vaikea kuvitella, että nämä muutokset sinällään toisivat lisärahoitusta. Suunnitelmat lepäävät voimakkaasti yksityisten lahjoitusten varassa. Niiden verovähennysoikeuden laajentamisesta huolimatta ei ole itsestään selvää, että esimerkiksi teollisuuden panostus kasvaisi merkittävästi. Valtion määrärahat muuttuvat tässä yhteydessä valtionavuksi. On pelättävissä, että julkisen rahan määrä ei ainakaan kasva ja voi jopa pienentyä. Monessa yhteydessä on lisäksi todettu, että tilivirastostatuksen lakkaaminen aiheuttaa huomattavat muutokset paitsi yliopistojen hallinnossa myös henkilöstön palvelussuhteissa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tehty kattavaa tarkastelua suunnitelmien vaikutuksista henkilöstön asemaan.

On siis suuri vaara, että vahvistumisen sijasta yliopistolta tulee jatkossa puuttumaan riittävät rahalliset resurssit tieteellisen toiminnan ylläpitämiseksi. Kun samalla on kavennettu tutkijoiden keksintöoikeuksia ja puhutaan vielä työajan kontrolloimisesta ja seuraamisesta, viedään tutkijoilta ja opettajilta työmotivaatio, joka on tärkein edellytys korkeatasoiselle tieteelle. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että yliopistolaitos maassamme on kauttaaltaan heikkenemässä.

Suomessa tehdään monella tieteenalalla kansainvälisesti arvostettua tutkimusta - usein ollaan jopa paljonpuhutulla huipulla. Nyt olisi syytä antaa tutkijoille ja opettajille työrauha omistautua ydintehtäviinsä ja riittävät toimintaresurssit. Vain siten voivat maamme yliopistot vahvistua sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Risto Laitinen
puheenjohtaja, Professoriliitto