Hyvä johtaminen puhutti myös foorumin kahvitauolla. Ajatuksia vaihtamassa Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso, Professoriliiton Turun yliopiston osaston puheenjohtaja Jani Erola, Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri ja Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom.

Hyvä johtaminen yliopistoissa

Älykkään organisaation johtaminen ei ole aina helppoa. Akateemiselle väelle kollegoiden palaute on tärkeä motivaattori. Dekaanit ovat keskeisessä välittäjän roolissa. Professorifoorumissa puhuttiin hyvästä johtamisesta.

Professoriliitto järjesti 5. lokakuuta Helsingin Paasitornissa Professorifoorumin teemalla Hyvä johtaminen yliopistoissa. Se kokosi yhteen lähes 50 rehtoria, vararehtoria, hallituksen puheenjohtajaa, dekaania sekä liiton paikallisten osastojen puheenjohtajaa.

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun professori Jari Stenvall puhui älykkäiden organisaatioiden johtamisesta. Ne ovat tutkimuksen valossa sekä johdettuja että itseohjautuvia.

— Älykäs organisaatio tunnistaa ympäristönsä muutostrendit. Älykästä organisaatiota ja sen johtamista ohjaa ymmärrys valittujen toimintatapojen vaikutuksista henkilöstöön, Stenvall kertoi.

Professori Stenvall muistutti, että johtamisella voidaan myös tuhoa ihmisten motivaatio. Hän katsoi, että yliopistoissa itseohjautuvuus voisi olla johtamisen lähtökohtana. Stenvall on tutkinut paljon mm. kuntien ja kaupunkien johtamista, mutta ei ole törmännyt organisaatioon, joka olisi johtamisen kannalta vähemmän tietoperustainen kuin yliopisto.

Tärkein motivaatiotekijä on akateemisten kollegoiden palaute

Yliopistonlehtori Elias Pekkola on tutkinut kymmenisen vuotta akateemisia professioita sekä professoreja. Tämän vuoden puolella ilmestyy kirja, joka pohjautuu Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen professoreille ja yliopistonlehtoreille suunnattuun kyselyyn.

— Tanskassa on vahva tulosjohtaminen ja Suomi on sitä aika lähellä. Ruotsissa ja Norjassa ei ole niin kovaa tulosmittausta. Tanskalaisten vastauksissa näkyy kriittinen suhtautuminen tulosjohtamisen ruuvinkiristämiseen ja skeptisyys sen vaikuttavuutta kohtaan.

Tutkimuksessa on selvitetty myös motivaatiotekijöitä. Professorit ja yliopistonlehtorit arvostivat eniten palautetta omilta akateemisilta kollegoilta. Rahalliset insentiivit eivät ole niin merkittäviä. Myös opiskelijapalaute oli vahva motivaattori. Pohjoismaiden välillä näissä vastauksissa ei ollut paljoa eroa.

— Pitäisikö rahallinen palkitseminen liittää enemmän näihin motivaatiotekijöihin, Pekkola kysyi.

Jos edellä mainitut seikat motivoivat ennen kaikkia riviprofessoreita, mikä motivoi sitten johtajia? Pekkolan mukaan oman työn merkityksellisyys on tärkeää. Johtajille rahallisilla kannustimilla on myös vaikutusta.

Tutkimuksessa käsiteltiin myös strategiaprosesseja. Yksiköiden tasolla riviprofessoritkin osallistuvat niihin vahvasti, mutta jo tiedekuntatasolla kollegiaalisuus vähenee. ”Valta karkaa jonnekin” vielä enemmän koko yliopiston tasolla.

Strategisesta johtamisesta jatkoi omassa esityksessään kauppatieteiden tohtori Sinimaaria Ranki. (Tästä aiheesta oli hänen kirjoittamansa juttu Acatiimissa 5/2017.) Ranki on havainnut Työsuojelurahaston rahoittamissa tutkimuksissaan, että yliopistojen keskijohto on merkittävässä strategiavaikuttajan roolissa.

— Dekaani on se, joka vie yksiköistä ajatuksia ylöspäin strategiaprosessissa hyödynnettäväksi. Jatkuva keskustelu strategisista tavoitteista on tärkeää, mutta tärkeää on keskustella myös siitä ”miten meillä menee”, Ranki korosti.

Professoreiden roolitus on korostumassa

Professorifoorumin loppuosuudessa kuultiin professorin, dekaanin, rehtorin ja hallituksen puheenjohtajan näkemyksiä yliopiston johtamiseen. Professori Pasi Kallio Tampereen teknillisestä yliopistosta puhui Pekkolan tavoin motivaation merkityksestä.

— Professoria ei tarvitse erikseen motivoida, mutta pitää varmistaa, ettei hänen motivaatiotaan tukahduteta.

Kallio pohti myös ajankäyttöä. Kokoukset ja kehittämisprosessit vievät yhä enemmän aikaa. Sellainen työ on lisääntynyt, jonka aiemmin teki avustava henkilöstö. Onko enää aikaa omaan kouluttautumiseen, oman ydinalueen ulkopuolisen kehityksen seuraamiseen, uusien avausten pohdintaan?

— Professorien panostus Suomen kilpailukyvyn parantamiseen on jo pitkään ollut yli 400 tuntia, Kallio totesi ja viittasi ajankäyttöselvityksiin, joiden mukaan keskimääräinen vuosityöaika on pitkälti yli 2 000 tuntia, kun kokonaistyöaika on 1 624 tuntia.

Dekaani Jari Jurvelin Itä-Suomen yliopistosta kertoi, että dekaanin rooli on uuden johtosäännön myötä vahvistunut entisestään. Sinimaaria Rankin tavoin hän piti dekaanin välittäjän roolia tärkeänä. Dekaanilla on iso merkitys myös professoreiden roolittajana.

— Tiukka talous on passivoinut toimintaa eikä ole uskallettu tehdä riittävästi uusia avauksia. Pitää pystyä uskomaan rohkeammin tulevaisuuteen, Jurvelin visioi.

Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola kertoi, että uusien dekaanien valintaprosessi on paraikaa menossa. Paikkoja on 11 ja hakijoita oli noin 50. Kolan mielestä hyvin erityyppiset ihmiset voivat olla hyviä johtajia.

Kola puhui rooleista ja tiimeistä. Hallituksen ja yliopiston operationaalisen johdon roolit pitää olla hyvin selkeät. Rehtorin tärkeimmät tiimit ovat rehtoraatti ja dekaanit, mutta tiimityön pitää Kolan mielestä mennä lähiesimiehiin asti.

— Arvojen on oltava vahvasti kuvioissa mukana. Arvoista on hyvä puhua muulloinkin kuin silloin, kun ne kirjataan yliopiston strategiaan, Kola korosti.

Viimeisenä puhui Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja, Varman toimitusjohtaja Risto Murto. Hän vertasi yritysten ja yliopistojen hallitusten työskentelytapoja sekä muitakin johtamiseen liittyviä eroja.

— Yliopistojen hallitukset eivät ole vielä kunnolla hiffanneet, paljonko niillä on valtaa. Potentiaalia ei ole vielä käytetty. Tosin yliopistojen autonomia on leikkiautonomiaa niin kauan kuin ”yksi kaveri antaa rahat”.

Murtoa on yllättänyt se, kuinka huonosti ihmisiä kohdellaan yliopistoissa verrattuna yrityksiin.

— Hyvälle HR:lle on yliopistoissa potentiaalia, mutta kipupisteitä ovat määräaikaisuudet, arjen esimiestyö, hallinnon viisas yhteispeli. Ehkä pitkä valtion tilivirastohistoria näkyy vielä.

Murron mielestä yritykset ovat yliopistoja edellä myös johtajien kasvattamisessa. Hän myös katsoi, että yksikön koko ei korreloi hyvän johtamisen kanssa.

---