Yliopiston ydin ei ole seinissä vaan ihmisissä

Kotimainen korkeakoulupolitiikka keskittyy liikaa seiniin. Nytkin visiointi on muuttumassa rakenteiden siirtelyksi ja uuden lain valmisteluksi.

Tieteentekijöiden liiton uusi toiminnanjohtaja Johanna Moisio haluaa nostaa keskiöön yliopistoyhteisön työntekijät.

Väistyvää toiminnanjohtajaa Eeva Rantalaa jää harmittamaan yliopistohenkilöstön hajaannus kovin moniin järjestöihin.

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtajien kapulanvaihto osuu kiireiseen saumaan, mutta eipä niitä muunlaisia ajankohtia yliopistosektorin järjestössä nykyään tarjolla olekaan. Lähiaikojen vipinästä pitää huolen ainakin kaksi isoa asiaa: yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yksi yhteinen korkeakoululaki on mietinnän alla, työmarkkinarintamalla valmistaudutaan liittokierrosneuvotteluihin.

Johanna Moisio aloitti Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtajana 9. lokakuuta. Eeva Rantala jää töistä pois kuun lopussa, joten perehdytysaikaa on kolmisen viikkoa.

Johanna Moisio siirtyy toiminnanjohtajan tehtävään opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvoksen virasta. Pitääkö näkökulmaa reivata paljonkin, kun Meritullinkadun ministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto vaihtuu Itä-Pasilan toimistoon yliopisto- ja tutkimussektorin henkilöstön etujen ajamiseen?

— Nyt pääsen lähemmäksi yliopistolaisen arkea. Tietysti joudun tarkistamaan näkökulmaa, mutta liiton toiminnanjohtajana ei edusteta omia mielipiteitä vaan taustayhteisön kantaa. Vaikuttaa myös siltä, että sananvapauteni laajenee entisestään — liitto on aktiivinen keskustelija.

Onko visiotyön lopputulos uusi laki?

Toiminnanjohtajan valinnan jälkeen lähetetyssä tiedotteessa Johanna Moisio otti kantaa valmisteilla olevaan korkeakouluvisioon ja toivoi, että sen keskiöön tulee saada henkilöstön hyvinvointi.

— Yliopistojen ydin on henkisen pääoman varassa, ei seinissä ja rakenteissa. Ilman motivoituneita ihmisiä yliopisto tai korkeakoulu ei voi toimia.

Kotimainen korkeakoulupolitiikka keskittyy liikaa seiniin. Puhutaan korkeakoulujen hallinnollisista yhdistymisistä ja rakenteellisesta kehittämisestä. Johanna Moisio tuntee hyvin EU-tason keskusteluja. Hänen mukaansa kansainvälisellä kentällä rakenteet olivat isossa roolissa 2000-luvun alussa, mutta tällä vuosikymmenellä diskurssi on ollut enemmän sisällöissä ja uusissa toimintamalleissa mm. digitalisaatioon liittyen. Ilmeisesti meillä tullaan taas jälkijunassa.

OKM:n johdolla on yritetty verkkoaivoriihen, seminaarien ja työpajojen avulla osallistaa henkilöstöä ja opiskelijoita mukaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen 2030 -visiotyöhön. Visio on määrä julkistaa lokakuussa, mutta päähuomion on saamassa yliopistolain ja ammattikorkeakoululain yhdistävän korkeakoululain valmistelu.

— Kun virkamiehet laitetaan visioimaan, tulee laki, entinen virkamies Moisio naurahtaa.

Ministeriöllä on isot tavoitteet: suomalaisten osaamistaso nousuun, 4 prosenttia BKT:sta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, lisäksi perätään tarvetta uudenlaiselle osaamiselle. Tuntuu aika mekanistiselta, että näihin haasteisiin keksitään päävastauksesi uusi laki. Toki, jos tavoitteena on edelleen toimintavapauden laajentaminen sääntelyä karsimalla, voi näkökulma olla Moision mielestä perusteltu. Lain sisällöllisistä tavoitteista ei ole vielä käsitystä.

Hallitusohjelmassa ei ole kirjausta uuden yhtenäisen korkeakoululain valmistelusta. On myös melko epätavallista, että hallituskauden tässä vaiheessa ryhdyttäisiin näin mittavaan lainvalmistelu-urakkaan. Monet odottivat, että visiotyöllä olisi pohjustettu seuraavaa hallitusohjelmaa. Tieteentekijöiden liiton hallitus on linjannut, että uuden lain valmisteluun pitää ottaa aikalisä.

— Yliopistolaisten tulee kuitenkin seurata prosessia tiiviisti. Jos uuden lain valmisteluun haluaa vaikuttaa, sen aika alkaa olla nyt — vuoden päästä on jo myöhäistä, Moisio toteaa.

Määräaikaisuuksissa riittää työsarkaa

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön uusi toiminnanjohtaja Maria Löfgren kertoo tässä lehdessä ajankohtaisesta työmarkkinatilanteesta. Jos korkeakoulusektorin asiat ovat Johanna Moisiolle kovin tuttuja, ajankohtaisiin työmarkkinakysymyksiin pitää alkuvaiheessa perehtyä.

Akavan organisaatio ja työmarkkinajärjestelmät eivät ole Moisiolle vieraita, koska hän on toiminut akavalaisen liiton Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen hallituksessa ja varapuheenjohtajana. Lisäksi Moisio on ollut aktiivi akavalainen ja jukolainen luottamusmies opetus- ja kulttuuriministeriössä. Tuona aikana hän hoiti mm. erimielisyysneuvotteluita ja vaikutti määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamiseen. Ministeriössä on saatu kymmenen vuoden aikana vakinaistettua lukuisia perusteettomia määräaikaisuuksia.

Yliopistoissa tässä savotassa on vielä työsarkaa. Sivistystyönantajien tilastojen mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on 70 prosenttia määräaikaisia. Pätkätöistä ei siis päästy eroon yhdessä yössä niin kuin erään yliopiston rehtori aikoinaan väitti uuden yliopistolain tekevän, kun virkasuhteista siirryttiin työsuhteisiin. Syvälle pesiytynyt toimintakulttuuri vaikuttaa siihen, että yliopistot johtavat edelleen määräaikaistilastoja.

— Ei voi hyväksyä sitä, että pysyväksi katsottavia tehtäviä teetetään määräaikaisissa pätkissä. Moni yliopistolainen pitäisi paljon tärkeämpänä vakinaistamista kuin vaikka 50 euron palkankorotusta, kommentoi pitkään asioita seurannat Eeva Rantala.

— Rahoitusmuotojen ei pidä ratkaista työsuhteen kestoa tai laatua, rakennerahastovirkojen vakinaistaminen valtiolla osoitti tämän, Moisio lisää.

Kuullaan muttei kuunnella

Kun Johanna Moisio esitteli itsensä Tieteentekijöiden liiton hallituksen seminaarissa elokuun lopussa, hän kertoi omaavansa kaksi omituista harrastusta: aytoiminta ja korkeakoulututkimus.

Moisio on väitellyt vuonna 2014 Tampereen yliopistossa korkeakoulujen hallinnon ja johtamisen tohtoriohjelmasta. Yliopistouudistuksen eräs pohjaideoista oli johtamisjärjestelmän kehittäminen, mutta tässä on jääty Moision mielestä puolitiehen.

— On toki erinomaisiakin johtajia. Yliopistolakiuudistuksesta tehdyt arviot kuitenkin osoittavat, että kehittämistä riittää. Lisäksi määräaikaisuuksien määrä osoittaa, ettei henkilöstöjohtaminen ole täysin kunnossa.

Johtosäännöillä hallintorakenteista on tehnyt vielä aiempaa hierarkkisempia. Kaksi yliopistolakiarviota osoittavat, että henkilöstö kokee etääntyneensä päätöksenteosta ja vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet.

OKM neuvottelee yliopistojen johdon kanssa tulossopimukset. Ministeriö ei ole jättänyt täysin kuulematta yliopistolakiarviointien palautetta, koska uusissa, vuosia 2017—2020 koskevissa sopimuksissa on kirjaus: ”Korkeakoulut kuulevat ja sitouttavat henkilöstöä ja opiskelijoita johtamis-, organisaatio- tai muiden uudistusten varhaisessa vaiheessa siten, että korkeakouluyhteisön jäsenet voivat vaikuttaa ja ottaa vastuuta muutoksista”.

Tulossopimuksissa todetaan myös: ”Korkeakoulut arvioivat ja kehittävät suunnitelmallisesti johtamista ja asiantuntijatyön edellytyksiä kaikilla organisaatiotasoilla. Korkeakoulut toteuttavat hyvää ja avointa henkilöstöpolitiikkaa sekä ottavat työhyvinvoinnin tarkastelussa käyttöön yhtenäisen ja vertailukelpoisen työvälineen”.

Kun sopimuskauden väliarviointi on keväällä edessä, OKM:n virkamiesjohto jalkautunee yliopistokierrokselle. Johanna Moisio kehottaa henkilöstöä valmistautumaan huolella näille kierroksille.

— Paikallisesti henkilöstön kanssa käytäviin keskusteluihin pitää valmistautua hyvin esimerkiksi taustaselvityksiä tekemällä. Ministeriöläiset arvostavat sellaista yliopistokohtaista tietoa, jota heillä ei ole. Tämä on henkilöstölle myös paikka tulla kuulluksi valtakunnan tasolla.

---