Oslon yliopiston kampuksella Markku Niemivirta kohtaa muitakin suomalaisia. Kansainvälisessä yliopistossa on melko iso joukko suomalaisia ja kiinnostus kasvaa edelleen.

Kaksi lähtijää, kaksi erilaista tarinaa

Professori Markku Niemivirran työarki jakautuu Helsingin ja Oslon yliopistojen välillä. Professori Niklas Wahlbergin työosoite on Lundin yliopisto. Molemmat pitävät lähtöpäätöstä oikeana ja se pysyy toistaiseksi, vaikka uusi ympäristö on tuottanut myös yllätyksiä.

Markku Niemivirta aloitti pestinsä Oslon yliopistossa vuoden 2017 alusta (Acatiimi 9/2016). Helsingissä Niemivirta toimi empiirisen kasvatustieteen professorina ja Oslossa hänellä on kasvatuspsykologian professuuri. Hän toimii nyt myös osa-aikaisena tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa. Arki jakautuu perhesyistä viikko ja viikko -periaatteella kahdessa maassa.

—Norjalaiset ja suomalaiset ovat vähän samanlaisia jurottajia, joten ilmapiiri on sikäli samanlainen. Minut on otettu päällisin puolin hyvin vastaan. Toki joku on ollut kriittinen, koska kansainvälisen henkilökunnan määrä on kasvanut niin reippaasti.

Töiden jakaminen kahden maan välillä on yllättävän rankkaa.

— Varsinkin pidemmän päälle se käy rankaksi. Arjen organisoituminen tulee olemaan keskeistä.

— Arjen raskaus on sen verran kuormittavaa, että pysyminen samassa työkuosissa tai paluu Suomeen tuntuu yhtä varteenotettavilta vaihtoehdoilta. Olennaista on se, millaiset mahdollisuudet olisivat paluulle.

Tutkimuksen tuki erinomaista

Erinomaiseksi Oslossa on osoittautunut tutkimuksen tuki. Kysymys ei ole pelkästään resursseista – siitä kilpaillaan yhtä tiukasti muin muuallakin – vaan myös asennoitumisesta tutkimukseen ja sen edistämiseen tiedekunnan ja laitoksen johdolta.

— Samalla tavoin täällä Oslossa edellytetään tuloksia, mutta sen aikaansaamiseen myös kannustetaan ja sen edellytyksiä pyritään parantamaan.

Erityisen ilahduttavaa Niemivirran mielestä on ollut kampuksen kansainvälisyys, sekä henkilökunnan että erityisesti opiskelijoiden osalta. Pohjoismaista Ruotsi ja Norja ovat viime vuosina olleet suosittuja osoitteita, kun Suomesta on lähdetty pakoon huonoksi käyneitä tutkimustyön olosuhteita. Norjan suosio näkyy siinä, että kampuksella tulee vastaan muitakin suomalaisia ja kiinnostus on kasvamaan päin.

Opetuksen käytänteet vanhanaikaisia

Tutkimukseen liittyvien positiivisten puolien vastapainona ovat opetuksen varsin vanhanaikaiset käytänteet.

— Opetuksen rakenne on toisenlainen kuin mihin Suomessa olen tottunut ja opetuskäytänteet jäykempiä ja vanhanaikaisempia. Hallinnon viestinnässä on paljon kehitettävää. Tärkeäkin tieto saattaa tulla pelkästään norjaksi. Hallinto ja opetuksen tuki on kuitenkin paikallista, joten sillä tavalla käytännön toiminta sujuu hyvin. Tämä on ollut suuri parannus siihen nähden, miten suomalaisyliopistossa on palvelujen keskittämisen myötä joutunut tottumaan viiveisiin ja käytännön toiminnan takkuamiseen.

— Byrokratia on kaikkialla varsin samanlaista, hitaus ja jäykkyys ilmenevät vähän eri alueilla.

Niemivirta toimii edelleen Helsingin yliopistossa osa-aikaisena tutkimusjohtajana, joten hän on sisällä molempien maiden konteksteissa.

— Kaikkein tiiviimmin seuraan Suomen tieteen ja tiedepolitiikan tilannetta. Ei sitä kovin valoisin mielin seuraa, mitä nykynäkymiin ja tulevaisuuden odotuksiin tulee. Rankat vuodet ovat jättäneet jälkensä, vaikka uusia hyviä aloitteita onkin tehty. Paljon on tietenkin kiinni siitä, millainen työkulttuuri on muutosten myötä onnistunut valtaamaan alaa. Kontrollointi ja mikromanagerointi tuntuvat lisääntyneen.

Hyvät puolet päällimmäisinä

Niklas Wahlberg sanoo seuraavansa suomalaisten yliopistojen ja tieteen tilannetta Lundista käsin lähinnä vihaisena. – Nykyinen hallitus on tehnyt karhunpalveluksen lyhytnäköisyydessään.

Lundiin siirtyneen biologisen systematiikan professorin Niklas Wahlbergin ei tarvitse jakaa arkeaan kahden maan välillä, joten ylimääräinen työn raskaus on poissa. (Ks. myös Acatiimi 2/2017.)

— Kieli minulla on tuottanut hieman vaikeuksia, mutta nyt asiat ovat alkaneet sujua. Minut on otettu tiedeyhteisöön vastaan erittäin hyvin. Olen jopa saanut päättää, pidetäänkö laitoksen kokoukset englanniksi vai ruotsiksi.

Wahlberg tutkii perhostensystematiikkaa, eli miten eri lajit ja lajiryhmät ovat keskenään sukua. Hän on myös Lundin yliopiston Biologisen museon johtaja.

— Museon johtaminen sopii taustaani, sillä museonäytteet ovat tärkeä osa tutkimuksiani. Museo on eurooppalaisittainkin yksi tärkeimmistä luonnontieteellisistä museoista. Meillä on noin 15 miljoonaa näytettä kasveista ja eläimistä. Nykyinen virka vastaa erittäin hyvin taustaani. Vastaavaa ei Suomesta löydy. Olen sanonut, että eläköityminen voisi olla syy palata takaisin Suomeen. Siihen on tosin noin 20 vuotta aikaa.

Sopeutuminen ruotsalaiseen tiedearkeen sujui Wahlbergilta helposti.

— Ruotsi ja Suomi ovat tässä niin samanlaisia. Lundin yliopistossa on resursseja aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi Turussa, jossa olin yhdeksän vuotta ennen Lundiin siirtymistä. Yliopisto ja laitos toimivat hyvin, byrokratia luistaa ja laitos on tieteellisesti vilkas ja voimakas.

Millaiselta näyttää suomalaisten yliopistojen ja tieteen tila?

— Seuraan tilannetta lähinnä vihaisena. Nykyinen hallitus on tehnyt karhunpalveluksen maalle. 1990-luvun lamasta selvittiin loistavasti lisäämällä rahaa yliopistoihin ja perustutkimukseen. Se nosti Suomen aivan uusiin sfääreihin. Nyt ollaan uusissa sfääreissä. Tosin päinvastaisessa suunnassa.

---