Tutkiminen ja opettaminen uudessa yliopistossa

Vaasan yliopiston tutkijoiden ja opettajien yhteisseminaari aloitti uuden lukuvuoden. Tutkiminen ja opettaminen uudessa yliopistossa -seminaarissa pohdittiin uuden yliopistolain ja uuden työehtosopimuksen mukanaan tuomia muutoksia opetus- ja tutkimushenkilökunnan näkökulmasta.

Elokuun lopussa pidetyn seminaarin järjestivät Vaasan yliopistolehtorit ry ja Vaasan yliopiston tutkijayhdistys ry. Keskustelua tutkimisen ja opettamisen tulevaisuuden linjauksista pohjustamaan oli kutsuttu Vaasan yliopiston hallituksen puheenjohtaja Ole Norrback, joka oli otsikoinut puheenvuoronsa keskustelua herättävästi: Onko meillä pätevyyttä uudistua?

- Niin kauan kuin maailma muuttuu, on myös tarpeellista muuttaa korkeakoulujärjestelmää, Norrback totesi puheenvuoronsa aluksi. Lähtökohtana ei aina voi olla se, että vanhat ja hyvät tavat toimia ovat edelleen toimivia. Norrback korosti, että Vaasan yliopisto on ainakin hallituksen kokoonpanoa silmällä pitäen lähtenyt rohkeasti vastaamaan yliopistolain mukanaan tuomiin muutoksiin: Vaasan yliopistohan on yksi harvoista yliopistoista, jossa ulkopuoliset jäsenet muodostavat enemmistön yliopiston hallituksessa.

Norrback toi esiin yliopiston hallituksen uuden roolin taloudellisena vastuunkantajana, mutta totesi kuitenkin, että valtio tulee pitkään tulevaisuudessa olemaan Suomen yliopistojen päärahoittaja ja voi päärahoittajan ominaisuudessa myös jatkossa asettaa vaatimuksia yliopistojen suhteen. Yliopistojen erikoistuminen sekä tutkimuksessa että opetuksessa on yksi esimerkki valtion ajankohtaisista vaatimuksista. Yliopiston suurimpana tulevaisuuden haasteena Norrback näki ikäluokkien pienenemisen, joka tulee näkymään yliopistoissa 10 vuoden sisällä. Toinen tulevaisuuden haaste on hänen mukaansa kansainvälistyminen: Yliopistojen kilpailukyky kansainvälisessä vertailussa korostuu yhä enemmän. Kilpailukyvyn parantamiseksi olisi Norrbackin mielestä syytä keskittyä mm. opiskelijoiden ja henkilökunnan sosiaalisen pätevyyden ja yhteistyökyvyn parantamiseen. Tutkimustyö ei enää ole yksinäistä puurtamista, vaan tutkijoiden pitäisi miettiä, mitä he voisivat yhdessä tehdä paremmin.

Paikalla olleita seminaariosallistujia kiinnosti keskustelussa mm. kysymys yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjaosta sekä paikallisten Vaasan ammattikorkeakoulun ja Vaasan yliopiston yhteistyömahdollisuuksista. Myös yritysten rooli tulevaisuuden yliopistossa sekä yliopiston imagon luominen herättivät seminaarissa keskustelua.

Työsuhteen ehdot uudessa yliopistossa

Seminaarin toisena puhujana oli Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Puheenvuoronsa alussa Rantala kritisoi opetus- ja kulttuuriministeriön uutta tilastoa, jossa kaikki tutkijat lasketaan opetushenkilöstöön opiskelijoiden ja opettajien lukumääräsuhteen ehostamiseksi. (Tästä aiheesta oli juttu Acatiimissa 6/2010.)

Puheenvuorossaan Rantala keskittyi työsuhteen ehtoihin uudessa yliopistossa ja tarkasteli mm. tutkijoille ja opettajille yhteistä kysymystä kokonaistyöajasta. Työsuhteen ehtojen yleisiä periaatteita toiminnanjohtaja Rantala havainnollisti käytännön esimerkein. Keskustelu oli vilkasta, esimerkiksi sähköisten järjestelmien lisääntyminen sekä hallintohenkilöstön ja opetushenkilöstön suhdeluku yliopistoissa puhututtivat kuulijoita.

Yhden iltapäivän tiivis seminaari tarjosi yhdistysten jäsenille annoksen ajankohtaista tietoa ja käynnisti samalla yhdistyksissä uuden lukuvuoden. Samalla se osoitti, että tutkijoiden ja opettajien yhteisille tilaisuuksille on tarvetta. Vaasan yliopistossa yhteistyötä jatketaan myös tulevaisuudessa.

Mona Enell-Nilsson, tutkijatohtori
Vaasan yliopiston tutkijayhdistys
ry:n puheenjohtaja
Suvi Isohella, yliopisto-opettaja,
Vaasan yliopistolehtorit ry:n puheenjohtaja