|
Yliopistot pettivät sopimuksenTalouden ja EU-maiden vakuuksien pyörteessä uusi lukukausi on alkanut entistä epävarmemmissa odotuksissa. Jos valtion budjetissa esitetyt leikkaukset yliopistojen rahoituksesta toteutuvat, mahdollisuudet alkavalla neuvottelukierroksella korjata yliopistojen työehtosopimuksen (TES) ongelmia ja puutteita saattavat myös näyttää epävarmoilta. Sitä järjestöt kuitenkin tavoittelevat, sillä henkilöstöllä on laajasti tunne, että yliopisto on pettänyt, jos ei henkilöstöä kokonaisuudessaan, niin odotukset oikeudenmukaisesta kohtelusta ja loukannut sopimuksen henkeä ja kirjainta vastaan. Monet sopimukseen liittyvät ongelmat eivät ole rahakysymyksiä vaan korjaantuisivat sillä, että yliopiston henkilöstöjohto päättää noudattaa sopimusta niin kuin se on kirjoitettu ja niin kuin neuvottelupöydässä on yhteisesti sovittu. On merkkejä siitä, että joissakin yliopistoissa hallituksen puheenjohtaja tai hallintojohtaja ymmärtää sen, että yliopistojen tulee noudattaa työehtosopimusta kokonaisuudessaan. Koska näin ei kuitenkaan ole kaikkialla tapahtunut, sopimukseen on saatava täsmennyksiä ja uusia kirjauksia. Opetuspainotteisissa tehtävissä eli lehtoreiden, yliopistonlehtoreiden ja yliopisto-opettajien tehtävissä toimivien ryhmässä huonoiten sopimuksessa on toiminut työaikasopimus ja se palkkaperintö, joka jäi uudesta palkkausjärjestelmästä. Kun yliopistojen olomuoto muuttui, lähtökohta oli, että henkilöstön palvelussuhteen ehdot säilyvät ennallaan. Kuitenkin monin paikoin työaikasopimusta nyt tulkitaan niin, että sopimuksessa mainitut opetustunnit ovat minimi sen sijaan, että ne ovat maksimimäärä kontaktiopetustunteja, joita 1600 tunnin työsuunnitelmaan voi sisällyttää. Jopa sellaista tulkintaa esiintyy, että lehtori, jolla on kontaktiopetusta 392 tuntia vuodessa, kyllä ehtii tutkiakin muutaman sata tuntia vuodessa. Jokainen tätä työtä tehnyt ja jokainen tehtäviensä tasalla oleva esimies ja päättäjä tietää, että tämä ei ole mahdollista, jos tekee opetustyönsä hyvin ja antaa opiskelijoille niin hyvän opetuksen ja ohjauksen, mikä heille oikeutetusti kuuluu. Muita sopimusneuvotteluissa esille tulevia asioita ovat palkkausjärjestelmän soveltamisongelmat ja tilastoyhteistyö. Vaativuustasojen kriteereiden omaperäiset – ja omapäiset – tulkinnat aiheuttavat haasteita työtuomioistuimeen saakka, mikä ei olisi lainkaan tarpeen, jos sopimusta sovellettaisiin siinä hengessä, missä se aikanaan solmittiin. Näin voitaisiin toteuttaa se palkitseva ja motivoiva palkkausjärjestelmä, josta silloin puhuttiin. Tilastoyhteistyö ja luottamusmiesten tiedonsaanti paikallisia neuvotteluja varten on saatava kuntoon, jos työnantaja toivoo saavansa sopimuksiin paikallisesti neuvoteltavia eriä. Neuvottelusta voidaan puhua vasta, kun neuvottelukumppanit ovat tasaväkisiä ja heillä on käytettävissään samat tiedot. Menneen kesän hyvä uutinen oli Itä- Suomen yliopiston hallituksen tekemä vastuullinen ja rakentava päätös jatkaa opettajankoulutusta Savonlinnassa. Jäämme odottamaan lisää tällaisia päätöksiä, joilla toteutetaan yliopiston koulutus- ja sivistystehtävää. Tuula Hirvonen
|