Keskustelua

Edellisessä Acatiimissa julkaistu artikkeli "Työpaikasta tuli turvaton" herätti keskustelua. Traci Birge kysyy, miksi uhkailevaa opiskelijaa ei ilmiannettu poliisille.

What if she had gone on a shooting spree?

This is a response to ”Työpaikasta tuli turvaton”, Acatiimi 6/2011.

I’ve been thinking of all the possible angles to the story of the threatening student in this article, but I keep coming back, with disbelief, to the fact that the Finnish university in question allowed a student who made numerous death threats to staff and faculty to continue her education and graduate. At first I was dumbstruck, then angry.

I could write a book on why this is so shocking and so wrong but, for the sake of brevity, I’ll take some points of the article one at a time.

1. The university didn’t inform the police of death threats: So, you have a seemingly unhinged, desperate foreign national making death threats and suicide threats and you didn’t inform the police? I would think this violates workplace regulations for safety. If she had started killing people, would that make the university an accomplice for failing to inform police that threats had been made? Consider headlines: “Foreign Student Goes on Shooting Spree: University Received Death Threats — Didn’t Inform Police”.

2. Your actions risked the wellbeing of other students: You used other students as go-betweens with this difficult student even before the death threats. By allowing her behaviour to escalate, you basically forced other students to engage with and work in an environment with someone who was known to be difficult and revealed herself to be violent. What if some of the other students upset her and she made death threats to them or worse? How did you consider their mental and physical wellbeing?

3. The faculty decided not to dismiss the student (after numerous death threats!) because of fear: Well, fear of course is the point of death threats. You gave in to them. You empowered this person to continue this behaviour in the future. All she learned from Finland is that she can bully her way in foreign societies, as well.

4. You don’t know if her pro gradu was her own work: I appreciate that it is virtually impossible to know for certain if the work students turn in is their own. However, did she complete a final test of her pro gradu, as I did when I graduated from University of Helsinki? Or did you just accept the post death threat work and give her a grade to get rid of her?

5. You fear taking students from this student’s home country and have lied and discriminated against them: While this fear is understandable to a certain degree, it certainly also strengthens the impression that acceptance to Finnish universities is arbitrary and depends a great deal on individuals and their personal biases. This is wrong. I do not think I have to explain why.

6. You didn’t want to be “responsible for someone’s suicide”: Unless you have abused someone physically, mentally, sexually, etc. or neglected them in some significant fashion, you are in no way responsible for their attempts at self-harm.

7. University security was involved and said these types of cases happen in Finland: The professionalism of university security was praised in this article, and security was familiar with these types of threats happening elsewhere. Why did security allow this to be handled as an “internal matter” within the university and not inform police and also seek for the student’s dismissal? Is there no protocol for threats of violence at the university? If there is, does it really say “just keep the student and try to graduate them, even when the threats continue?”

It is very important to realize the implications of allowing this student to graduate. By the account presented in the article here, her emails were not rhetoric. They were actual death threats. Her desperation was not represented in the article as being based on, for example, fear of what would happen to her (i.e. threats to her own wellbeing) if she did not graduate on time. Such extenuating circumstances as a threat on her own life would present different context to this story, as we could then understand her own emails as a cry for help. However, this does not appear to be the case.

University is very much about standards and honour. That you allowed this student to graduate when she had none is a reflection on the university in particular and the entire Finnish university system as a whole.

This person can now, with the aid of her Finnish university degree, potentially get jobs for which she is not qualified. If she chooses to work in a development or other sector where affirmative action has a strong role in the hiring process, she has even better chances of getting hired, even with limited job experience. If she is from a developing country, this is even more true, because the pool of female candidates with master degrees is so limited. Do you think her behaviour toward, for example, secretaries and subordinates will be professional? Would you want her to be your manager? Well, you just gave her the degree that could spring her right into a managerial position.

While I appreciate that this was a new and shocking situation for those involved, I cannot approve of the way in which it was handled. Based on the facts as reported in this article, this student should have lost her right to study in Finland and should have subsequently had to leave the country if she was on a student visa.

Repeated, written, death threats to faculty and staff and the student was allowed to graduate. I’m still shocked and angry at the university for that.

Traci Birge
ARONIA R&D at Åbo Akademi & Novia University of Applied Sciences Tammisaari

Acatiimi osoitti harkinnan puutetta

Ilmaisen pahoitteluni siitä, että Acatiimi-lehti julkaisi numerossa 6/2011 artikkelin Työpaikasta tuli turvaton. Asenteeltaan ”ongelmallisessa” tekstissä käsitellään vakavia asioita kyseenalaisella tavalla.

Haastattelun pohjalta tehdystä, lähdekritiikiltään arveluttavasta ja sisällöltään ristiriitaisesta tekstistä ei ensinnäkään käy ilmi miten, missä asiayhteydessä sekä tarkalleen ottaen mitä tämä kyseinen professori on sanonut ja kenelle.

Lisäksi ihmetyttää, miksi lehti ylipäätään on valinnut näin räikeän ääritapauksen ainoaksi esimerkikseen koskien turvallisuutta yliopistoissa, jotka kuitenkin — kuten lehden seuraavassa artikkelissa sanotaan — ovat suhteellisen turvallisia työpaikkoja ja joissa suurimmassa vaarassa ovat tavarat, eivätkä ihmiset.

Artikkelissa mainittu mieleltään järkkynyt opiskelija on käytöksellään syyllistynyt useaan vakavaan rikokseen. Nimettömänä esiintynyt tuntematon professori sekä kyseisen yliopiston turvallisuusorganisaatio ovat tehneet monia virheitä asian käsittelyssä. Opiskelijasta artikkelissa mainitut yksityiskohdat ovat merkityksettömiä, varsinkin jos kysymyksessä on mielenterveyteen liittyvä ongelma.

Opiskelijoiden diskriminointi etnisin perustein on rasismia, ja niin ikään rikos. Kyseiset tapahtumat sopivat huonosti julkisuudessa käsiteltäviksi, sillä niiden raportointi vaarantaa yksityisyyden suojan ja antaa niille vaarallista julkisuutta.

Acatiimi on osoittanut harkintakyvyn puutetta ja kyseenalaista journalismimoraalia julkaistessaan tämän nimettömän, toimittajan laatiman artikkelin. Siinä esitetty, yksi virheellisesti hoidettu yliopiston turvallisuutta vaarantava ääritapaus voi lietsoa lukijoissa tarpeetonta turvattomuutta ja ruokkia negatiivisia asenteita.

Artikkelin pohjalta voitanee kuitenkin tehdä johtopäätökset, jonka mukaan sekä yliopistojen opetushenkilökunta että turvallisuudesta vastaavat organisaatiot kaipaavat perinpohjaista ja kiihkotonta ohjeistusta siitä, miten vastaavanlaisissa tilanteissa tulisi toimia: mitkä toimenpiteet kuuluvat opetushenkilökunnalle, mitkä turvallisuusorganisaatiolle ja mitkä poliisille; kenellä on vastuu ja harkintavalta asioiden siirtämisestä eteenpäin; mitkä ovat eri tahojen oikeudet ja velvollisuudet.

Acatiimin sen sijaan kannattaisi jatkossa harkita huolellisemmin, millaisia tekstejä päästää julkisuuteen ja millaisena tiedotusvälineenä se haluaa profiloitua.

Marja Härmänmaa
Helsingin yliopisto

Toimitus vastaa: Acatiimi suosii keskustelua

Acatiimi haluaa profiloitua lehtenä, joka käsittelee yliopistojen ja muun tiedeyhteisön arkea.

Ikävä kyllä erilaisia uhkaavia tilanteita tulee henkilöstön eteen yhä useammin. Vaikka suomalaiset yliopistot ovat edelleen turvallisia työpaikkoja, on liittojen toimistoihin tullut viime aikoina huolestuttavia yhteydenottoja.

Turvallisuusteeman ajankohtaisuus nousi esille Acatiimin toimitusneuvoston kokouksessa viime kesäkuussa. Yliopistoyhteisöä hyvin tunteva toimittaja haastatteli juttua varten parin ison yliopiston turvallisuuspäällikköä. Pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi myös professori, joka oli valmis kertomaan kokemuksistaan. Professorin kertomuksesta käy hyvin ilmi se, miksi hän ei halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään.

Ammattijärjestöjen lehtenä ajamme suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä vastustamme rasismia kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Mutta vastustamme myös sitä, jos jäseniämme uhkaillaan. Jutussa esiintyneen uhkaajan kansallisuudella ei ollut asian kannalta merkitystä, eikä sitä mainittu.

Tiedeyhteisö on myös työyhteisö, jossa kaikkien yhteisön jäsenten pitää tuntea olonsa turvalliseksi.

Pyydämme anteeksi, jos jotkut lukijamme ovat pahoittaneet mielensä asian käsittelystä.

Kirsti Sintonen

• Mielipidekirjoitukset osoitteeseen kirsti.sintonen@acatiimi.fi
• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 36