Akatemia uudistaa rahoitusinstrumenttejaan

Sitomattoman tutkimusrahan osuus on pienentynyt, mutta nuorille tutkijoille on luvassa kertaluonteinen 30 miljoonan euron helpotus. Suomen Akatemia on käynyt ja käy läpi kaikki rahoitusinstrumenttinsa.

Suomen Akatemia uusi kesällä työjärjestystään. Dosentti, ELT Riitta Maijala aloitti heinäkuun alussa tutkimusasioista vastaavana ylijohtajana ja VTT Jussi Vauhkonen elokuun alusta Strategisen tutkimuksen yksikön johtajana.

Suomen Akatemian rahoituksessa sitomattoman tutkimusrahan osuus on pienentynyt joka vuosi vuodesta 2013 lähtien. Silloin se oli 283 miljoonaa euroa ja nyt 238 miljoonaa. Yliopistojen perusrahoituksesta on siirretty Akatemian kautta jaettavaksi profiloitumisrahaksi 50 miljoonaa. Strategisen tutkimusrahoituksen valtuus on 55 miljoonaa euroa.

Hallituksen kärkihankkeissa (30 Me) tutkimuksen hyödyntämisen edistämiseksi ja nuoren tutkijasukupolven tukemiseksi avatun haun rahoituspäätökset tehdään Akatemiassa tänä syksynä. Ensi vuoden talousarvioesityksessä on toinen 30 miljoonan euron rahoitus nuoren tutkijasukupolven tukemiseen. Akatemia käyttää tämän kertaluonteisen lisärahoituksen nuoren tutkijasukupolven akatemiahankkeisiin ja tutkijatohtorirahoitukseen vuoden 2016 syyskuun haun yhteydessä.

Akatemiahankehaussa lisärahoitus kohdennetaan nuoren tutkijasukupolven johtamiin hankkeisiin hakijoille, jotka ovat dosentin tai professorin tasoisia sekä nopeasti omalla alallaan urallaan edenneitä.

Tutkijatohtorihaussa nuoren tutkijasukupolven lisärahoitus merkitsee suurempaa määrää rahoitettavia tutkijatohtoreita. Tutkijatohtorirahoituksen hakumenettelyyn ei aiheudu tästä muutosta.

Hakupaine on suuri näissä hakukohteissa. Viiden vuoden aikana hakemusten määrä Akatemian perusrahoitusmuodoissa on kasvanut 43 prosentilla.

— Pientä helpotusta tämä summa tuo nuorempien tutkijoiden osalta, mikäli hakemusten määrä ei entisestään kasva, Maijala sanoo.

— Ja se auttaa vain kertaluonteisesti, Vauhkonen lisää.

Liikkuvuusrajaus kirvoitti debattia

Akatemian uuden strategian pohjalta on uudistettu mm. akatemiatutkijoita ja tutkijatohtoreita koskevat rahoitusmuodot.Näihin liittyvä linjaus, jonka mukaan tutkija ei saa hakea rahoitusta samaan tutkimusympäristöön, missä on väitellyt, ellei ole ollut muualla töissä vähintään puolta vuotta, on kirvoittanut kriittistä palautetta etenkin perheellisten tutkijoiden keskuudessa. (Ks. mm. Acatiimi 6/2016 Keskustelua.)

Palautetta on tullut myös Akatemiaan, mutta Maijalan mukaan se on ollut sekä kielteistä että positiivista.

— Joidenkin mielestä rajaus olisi pitänyt tehdä vielä tarkemmin edistämään nimenomaan kansainvälistä liikkuvuutta.

— Päätavoitteena on tutkimusympäristöjen vaihtaminen. Kyllä liikkuvuus avaa uusia näkökulmia ja on tärkeää tieteen tason kannalta, hän huomauttaa.

Jussi Vauhkonen lisää, että tutkijatohtorirahoitus ei ole ainoa tapa toimia tutkijatohtorina. Noin 60 prosenttia heistä työskentelee hankerahoituksella.

Monet tutkijat tuskailivat syyskuussa hakemusten kanssa. Maijala ja Vauhkonen toivovat, että hakijat lukisivat hakuohjeet tarkasti, täyttäisivät hakemuksen huolella ja lähettäisivät paperit ajoissa. Kummallisen yleistä on edelleen se, että hakemuksen lähettämisen kanssa odotellaan määräajan kalkkiviivoille.

Strateginen tutkimus alkaa vakiintua

Strategisen tutkimuksen rahoituksessa on takana kaksi hakukierrosta. Kunkin kierroksen jälkeen kysytään palautetta hakijoilta ja muilta toimijoilta. Ensimmäisen ja toisen haun välissä tehtiin saatujen kommenttien perusteella muutos ja siirryttiin kaksivaiheiseen hakuun. Nykyisen systeemin pitäisi olla hakijalle jonkin verran keveämpi. Edelleen lähtökohtana on monitieteinen konsortio, jossa on mukana ainakin kaksi organisaatiota.

— Tiedeyhteisössä alkaa olla käsitys siitä, mitä strateginen tutkimus on. Rahoitusta myönnetään tieteelliseen tutkimukseen kuten muutakin Akatemian rahaa. Toiveissa on, että toiminnan taso säilyisi vakaana lähivuodet, yksikön johtaja Vauhkonen toteaa.

Strategisen tutkimuksen neuvosto teki aloitteen uusista teema-alueista kesäkuussa ja valtioneuvosto päättää niistä lähiviikkoina. Sen jälkeen STN muotoilee teemat 3-6-vuotisiksi ohjelmiksi.

Profilointiraha on sparrausta

Yliopistopiireissä kuulee keskustelua siitä, että strateginen tutkimusrahoitus ja profilointirahoitus ovat uusia ”rahoitushimmeleitä”, jotka ovat monimutkaistaneet ja lisänneet aikaa vievää rahan hakemista.

Syyskuun puolivälissä julkistetussa yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointiraportissa todetaan, että yliopisto- ja tutkimusrahoituksessa tapahtuneiden muutosten vuoksi ohjausvaltaa olisi siirtynyt OKM:ltä Suomen Akatemialle juuri profilointirahoituksen ja strategisen tutkimuksen rahoituksen kautta.

— En näe asiaa niin, kommentoi Riitta Maijala. Profilointialueet perustuvat yliopistojen omiin hakemuksiin. Me osaltamme nopeutamme profiloitumista. Näen tilanteen enemmän sparrauksena ja huippuuden tukemisena.

— Myös STN:n osalta väite on vähän kaukaa haettu. Vain kolme prosenttia vuosittain jaettavasta koko tutkimusrahoituksen potista jaetaan strategisen tutkimuksen kautta, Vauhkonen muistuttaa.

STN:n rahoitus siirrettiin eri ministeriöiden alaisten tutkimuslaitosten budjeteista sekä pienemmässä määrin Tekesin ja Akatemian rahoituksesta. OKM:n yliopistoille jakamasta perusrahoituksesta ei siis siirretty mitään STN:n rahoitukseen.

Hyvien tutkimusten vaikuttavuutta edistetään

Akatemian strategian pohjalta uudistustyö on menossa myös akatemiaprofessoreita koskevassa haussa. Tämän vuoksi hakua on siirretty huhtikuulle.

— Kaikki rahoitusinstrumentit käydään läpi ja akatemiaprofessoreiden osalta on tarkoituksena katsoa muun muassa sitä, onko haku jatkossa auki joka vuosi, Maijala kertoo.

Kaikkien rahoitusmuotojen uudistamisessa etsitään lisää vaikuttavuutta. Hallitus haluaa tutkimukselta yhä enemmän hyödynnettävyyttä.

— Hyvien tutkimusten vaikuttavuutta halutaan edistää. Huonoja ei tarvitse. Varsinainen tutkimusrahoitus ei useinkaan riitä vaikuttavuuden edistämiseen, siksi tähän saatu 30 miljoonan euron kärkihankeraha on tarpeen. Tosin summa on vain tätä vuotta koskeva kertaluonteinen rahoitus, Maijala toteaa.

Syksyn hauissa hakemuksilta kysytään tiedeyhteisön ulkopuolista vaikuttavuutta. Tiedeyhteisön ulkopuolista vaikuttavuutta on kysytty ennekin, mutta nyt kyseisen kohdan jäsentelyä on täsmennetty. Uuden muotoilun uskotaan selkeyttävän sitä, miten hankkeen tieteellinen ja muu kuin tieteellinen vaikuttavuus kuvataan. Mistä tiedetään, mistä tutkimuksesta on milloinkin hyötyä? Hyöty voidaan nähdä vasta kymmenien vuosien päästä.

— Vaikuttavuusmielessä olemme eräänlainen riskirahoittaja. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tieteellinen vaikuttavuus voivat olla eri asioita, Vauhkonen täsmentää.

Molemmat johtajat korostavat niin sanotun uteliaisuustutkimuksen tärkeyttä.

— Jako perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen osoittaa kovin kapeaa ajattelua. Suurin osa tutkimuksesta ylittää raja-aidan, jos sellainen on edes olemassa, Vauhkonen lisää.

---