Miten yliopistouudistus
parantaa henkilöstön
asemaa?
Katso aikajana
Kuten yllä olevasta aikajanasta
ilmenee, yliopistouudistus
etenee vauhdilla.
Henkilöstön aseman
miettiminen on kuitenkin
jäänyt vähemmälle
huomiolle. Silti nimenomaan
ihmiset – eivät rakenteet
tai hallintomallit
– vastaavat siitä, että tutkimus
ja korkein opetus
säilyvät ja voimistuvat
maan menestystekijöinä.
Kysyimme yliopistopäättäjiltä:
Miten yliopistouudistus
parantaa mielestäsi
henkilöstön erityisesti
opetus-, tutkimus- ja
muun asiantuntijahenkilöstön
asemaa?
Heljä Misukka
Uudistuksen yksi keskeinen tavoite
on parantaa yliopistojen houkuttelevuutta
ja tehdä yliopistoista
entistä vetovoimaisesti työnantaja
niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Onnistuessaan yliopistouudistus
parantaa pitkällä aikavälillä
opetuksen ja tutkimuksen
laatua. Tavoitteena myös parantaa
opiskelija/opettaja -suhdelukua.Tämä on varmasti opetushenkilöstön
työn kannalta selkeästi
myönteinen asia. Kun työnantajaasema
siirtyy yliopistoille itselleen,
henkilöstöpolitiikan osalta voidaan
edetä sellaiseen suuntaan,
joka ottaa paremmin huomioon
yliopistojen toiminnan ominaispiirteet.
Vaikka yliopistojen tuottavuutta
pyritään edelleen parantamaan,
se ei tapahdu kaavamaisesti tuottavuusohjelman
ehdoilla kuten
valtion virastoissa, vaan yliopiston
oman johtamisen kautta. Uudistus
antaa yliopistoille paremmat mahdollisuudet
luoda sellainen tiedeyhteisö,
joka on tutkijoille erinomainen
toimintaympäristö resursseiltaan
ja ilmapiiriltään.
Tämä on se visio, jonka pohjalta
uudistusta on hyvä tehdä. Vasta
10-20 vuoden aikavälillä voidaan
arvioida, onnistuttiinko siinä.
Anita Lehikoinen
Yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista
on se, että yliopistot voisivat
nykyistä paremmin vastata
omasta henkilöstöpolitiikastaan.
Tavoitteena on kehittää palvelussuhteita
niin, että yliopistot ovat
kilpailukykyisiä työnantajia, joilla
on riittävä palkanmaksukyky ja
halu panostaa henkilöstön hyvinvointiin.
Uudistus lisää yliopistojen
itsenäisyyttä monin tavoin.
Huonosti henkilöstöpolitiikkansa
hoitava yliopisto ei uudessa
tilanteessa pärjää: yliopistojen erilaistuessa
opettajille, tutkijoille ja
asiantuntijoille syntyy mahdollisuus
kilpailuttaa työnantajia yliopistolaitoksen
sisällä. Tällaista
mahdollisuutta meillä ei tällä hetkellä
laajassa mittakaavassa ole.
Ilkka Niiniluoto
Yliopistojen muuttuminen itsenäisiksi
oikeushenkilöiksi merkitsee
irtautumista valtion tiliviraston
asemasta. Kun valtio edelleen vastaa
yliopistojen perusrahoituksesta
ja työnantajan oikeudet siirtyvät
yliopistoille itselleen, henkilöstön
työsuhteista ja niiden laadusta
voidaan pitää hyvää huolta.
Hallinto- ja tukihenkilöstölle
on edullista, että yliopisto vapautuu
valtiokonsernin keskittämispyrkimyksistä.
Akateemiselle henkilökunnalle
on edullista, että yliopistoilla
on enemmän liikkumavapautta
tutkimuksen ja opetuksen
laadun ja vaikuttavuuden edistämisessä.
Lauri Lajunen
Tulevaisuudessa yliopistot ovat nykyistä
kansainvälisempiä ja tekevät
entistä enemmän yhteistyötä
keskenään, muiden tutkimuslaitosten
ja elinkeinoelämän kanssa.
Samalla kilpailu sekä henkisistä
että aineellisista resursseista kiristyy.
Kilpailussa menestyvät ne yliopistot,
joiden tutkimus- ja opetustoiminta
on kansainvälisesti
korkealaatuista ja yhteiskunnallisesti
vaikuttavaa. Meneillään olevat
yliopistouudistushankkeet toteutuessaan
antavat yliopistoille
nykyistä paremmat ja joustavammat
toimintamahdollisuudet menestyä
muuttuvassa toimintaympäristössä.
Hyvin toteutettuna uudistus
parantaa opetus- ja tutkimushenkilökunnan
työskentelyolosuhteita
ja vapauttaa heitä nykyistä
enemmän päätehtäväänsä
eli opetukseen ja tutkimukseen.
Hyvät tavoitteet jäävät kuiten mahdollikin
saavuttamatta jos niiden toteuttamiseen
ei osoiteta myös tuntuvasti
lisää resursseja. Vain rakenteiden
ja johtamisjärjestelmän
uudistamisella ei todellista parannusta
saada nykytilaan nähden aikaiseksi.
On myös huomattava,
että muutos lisää yliopiston ja sen
henkilökunnan vastuuta toiminnastaan.
Erityisesti talous- ja henkilöstöjohtamisen
kehittämiseen
on nyt panostettava.
Keijo Virtanen
Esitetyn kysymyksen painotus on
opetus- ja tutkimushenkilöstön
aseman mahdollisessa paranemisessa
yliopistouudistuksen yhteydessä,
joten en puutu uhkiin. Yliopistojen
nykyistä autonomisempaan
talousasemaan liittyy ainakin
alla olevia mahdollisuuksia
edellyttäen, että yliopistoille kyetään
takaamaan vakaa talouskehitys.
1. Oikeushenkilöasema ja työnantajan
neuvotteluoikeuksien siirtyminen
yliopistoille parantavat
mahdollisuuksia nykyistä kilpailukykyisempään
palkkaukseen ja
yksilöllisten tilanteiden huomioon
ottamiseen. Samalla yliopiston sisällä
on mahdollisuus merkittävästi
joustavoittaa upj-prosessien
mekanistista byrokraattisuutta.
2. Yliopisto, joka ei ole kokonaan
sidottu valtion vuosibudjettiin,
voi kehittää rahastointimalleja,
joilla voidaan edesauttaa lyhyiden
määräaikaisuuksien muuttamista
nimityksiksi toistaiseksi.
3. Tilivirastoasemasta irtaantuminen
tekee periaatteessa mahdolliseksi
hallinnon keventämisen
sellaiseksi, että tutkijat ja opettajat
voivat nykyistä paremmin keskittyä
ydintehtäviinsä.
Perttu Vartiainen
Joustavampi hallintomalli antaa
ainakin periaatteessa mahdollisuudet ratkoa jäykän virastoyliopiston
henkilöstöpoliittisia kankeuksia
kuten tarpeetonta lyhyiden
määräaikaisten virkasuhteitten
käyttöä ja urakehityksen jäykkyyksiä.
Ammattimaisemmin hallitussa
yliopistossa tutkijaopettajilla
on myös nykyistä paremmat
mahdollisuudet keskittyä omaan
erityisosaamiseensa.
Uskon, että yliopistot kilpailevat
jatkossa lupaavimmista tutkijoista
ja opettajista hyvillä uramahdollisuuksilla.
Asialla on myös
kääntöpuolensa. Mikäli yliopistojen
rahoituspohja ei kehity riittävän
hyvin, niin henkilöstöpolitiikkaa
voivat värittää myös tuotannollis-
taloudellisista syistä aiheutuvat
lomautukset ja irtisanomiset.
Tämä on yliopistojen johdon -
ja toivottavasti myös opetusministeriön
- painajaiskuva, jonka ei
soisi toteutuvan. |