Vuoden opettajalla on aikaa kuunnella

- On tärkeää saada sellainen luottamus, että opiskelija voi tulla pientäkin asiaa kysymään, tiivistää filosofiaansa historian professori Tapio Hämynen.

Ei ihme, että opiskelijat valitsivat sympaattisen Hämysen vuoden 2010 opettajaksi Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Yksi kehujen kohde oli Hämysen kyky kuunnella.

“Hänellä on nyky-yliopistossa harvinainen ote työhönsä ja opiskelijoihin, sillä hänellä tuntuu aina olevan aikaa kuunnella, opastaa ja neuvoa. Hän on myös altis kuuntelemaan kehitysehdotuksia”, todettiin valintaperusteluissa.

- Ilmeisesti olen sellaisen tavan oppinut, naurahtaa Hämynen.

- Kun aloitin Joensuun korkeakoulussa opiskelut 40 vuotta sitten, opetus oli meillä silloin vähän retuperällä, koska meidän vakinainen professori Heikki Kirkinen valittiin heti rehtoriksi ja me opiskelijat olimme sitten matkalaukkuprofessorien varassa. Heillä tunnetusti ei ollut aikaa kovin paljoa opiskelijaa kohden, muistelee Hämynen.

- Voi olla, että omalta opiskeluajalta on jäänyt tunne, että ei sitä palautetta saanut niin konkreettisesti kuin olisi kaivannut, Hämynen muotoilee.

Yhteinen kieli on löydyttävä

Opiskelijat kiinnittivät myös huomiota Hämysen tapaan antaa palautetta opiskelijan ymmärtämällä kielellä.

- Kovin vierasperäisillä sanoilla ei palautetta kannata antaa. Oli mikä vaihe työssä tahansa, niin opiskelija on työssään epävarma ja vähän jännittynyt tapamaan myös professoria, Hämynen muistuttaa.

- Jos löydetään yhteinen kieli, niin silloin asiat sujuvat paremmin.

Palautteen antajan on Hämysen mukaan tärkeää tarkkailla opiskelijaa.

- Tästä on kyse. Näen milloin viesti menee perille ja milloin ei. Sitten aloitetaan uudestaan jos huomaan, ettei viesti mennyt perille ja siitä sitten jatketaan kunnes asia on selvä.

- Minulla on ollut lähtökohtana, että yritän havainnoida opiskelijan ihmisenä ja myöskin nähdä heistä erityisesti tarvitsee huomiota ja ohjausta. Yritän sitten panostaa erityisesti näihin opiskelijoihin.

Hämynen myöntää, että tässä suhteessa opettajakunnassa on jonkin verran eroja. On ajattelua, että opiskelijan ohjaukseen on vain tietty määrä aikaa, mikä on hänen mukaansa ymmärrettävää, koska yliopiston tehtävä on antaa opetusta ja tehdä tutkimusta ja näin opiskelijalle jää rajallinen määrä.

- Olen toista mieltä. Jokainen opiskelija on kuitenkin yhteiskunnalle iso satsaus, jokainen pitäisi saada myös valmistumaan, Hämynen muistuttaa.

Tutoroinnin kehittäjä

Joensuun kampuksella historian oppiaineessa kehitetty opiskelijoiden tutorointijärjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi ja monipuoliseksi.

- Olen ylpeä siitä, mitä meillä on kehitetty 10 vuoden aikana Joensuussa. Tutorointi on yksi parhaita saavutuksia 2000-luvulla.

Opiskelijat, jotka tutoreiksi valitaan, myös koulutetaan siihen tehtävään. He ovat silloin ikään kuin apuopettajan roolissa. He eivät tee sitä omin päin vaan ohjatusti.

- Tämä on uusi tapa kehittää opiskelijoita. Työmarkkinoilla kaivataan enemmän vuorovaikutusta ja yhteistyövalmiutta, niin tällä on ikään kuin opetuksen sisällä pystytty valmentamaan opiskelijoita.

Itä-Suomen yliopiston mukana tulleet suuret tiedekunnat ja osastot toivat haasteita myös tutoroinnille, jolta vaaditaan muutostilanteessa ketteryyttä sopeutua uusiin haasteisiin.

- Opetuksen kehittäminen ei lopu yhteen eikä toiseenkaan Hämyseen. Se vaatii jatkuvaa työtä, että pystytään vastaamaan yhteiskunnan haasteisiin.

Lisää ammatillisia valmiuksia

Hämysen mielestä yliopistoilla on vakava paikka miettiä seuraavaksi kuinka opiskelijat sijoittuvat työelämään. Hän ottaa esimerkiksi historian opettajien ylikoulutuksen.

- Jokaisen avoimeen työpaikkaan tulee toista sataa hakemusta. Se kertoo, että historian opettajia koulutetaan Suomessa liikaa.

- Näen että seuraava vaihe opiskelun kehittämisessä on opiskelijoiden työllistyminen jos se otetaan rahoitusperustaksi. Onhan opetusministeri väläytellyt, että jo 2012 opiskelijoiden työllistyminen olisi yksi tapa rahoituksen mittaamiselle.

- Humanistisella alalla pitää miettiä kunnolla, että mitä me sitten teemme opiskelijoiden työllistymiseksi

Joensuussa on ollut jo liikettä tähän suuntaan kahden vuoden ajan.

Joensuun kampuksella on historian koulutuksessa niin kutsutussa asiantuntijavaihtoehdossa kaksi linjaa.

- Meillä on dokumenttikäsikirjoittamisen linja ja toinen on arkisto-opintojen linja. Nämä ovat avauksia siihen suuntaan, että asiantuntijavaihtoehto luo mahdollisuuksia myös ammatilliseen suuntaan.

- Meillähän tutkintotodistuksessa ainoastaan opettajan suuntautumisvaihtoehdossa saadaan maininta, että on suorittanut opetusopilliset opinnot ja on kelvollinen lukion ja yläkoulun historian opettajaksi.

Tämä voi Hämysen mukaan voi olla joillekin kauhistus, koska vahvassa on ajattelu, että ettei yliopisto ole mikään ammattikorkeakoulu.

- Mutta toisaalta minusta yliopiston on myös mietittävä omien opiskelijoiden työllistymistä. Mitäs varten me heitä sitten koulutamme, jos sillä maisterin paperilla ei saa töitä, kysyy Hämynen.

Tutkimusta omalla ajalla

Aika on rajallista, varsinkin yhä hektisemmäksi käyvässä maailmassa, eikä yliopisto tee tässä suhteessa poikkeusta.

Kun professori Hämynen saa kiitosta opiskelijoiltaan siitä, että hänellä on heille aina aikaa, on sillä myös hintansa.

Hämynen tekee tutkimustyötään omalla ajalla, kiitos pakollisen työaikavalvonnan.

- Nyt kun työaikavalvontaa on pakko pitää, olen pitänyt sitä sananmukaisesti päivittäin. 1600 tuntia tuli syyskuun loppuun täyteen. Tutkimuksellinen aika on otettava vapaa-ajasta.

- Edellinen kesä meni niin, että en voinut kesälomaa pitää, koska kesäaika oli ainut mahdollisuus tehdä niitä rästiin jääneitä tutkimuksia

Hämynen vetää Akatemian tutkimushanketta “Rajalla halkaistu kansa”, joka tutkii karjalaisten kansallisidentiteetin, uskonnon ja kielen kehitystä vuosina 1809-2009.

- Yritän nyt selvittää karjalan kielen puhujien määrää ja miten se on Kanta-Suomessa kehittynyt. Viipurin läänin historia -hankkeessa olen mukana ja siten Suojärven historian kirjoituksessa, josta seuraavat osat ilmestyvät ensi vuonna.

Karjala, Suojärvi

Opiskelijoiden vuoden opettajan valintaperusteluissa muistettiin myös, että Hämysestä saa aina juttukaverin, jos aiheena on historia ja varsinkin Suojärvi.

- Suojärvi tulee vanhempien kautta. He ovat sieltä kotoisin, kertoo Hämynen ja vakavoituu. Suomalaisilta jäi Talvisodan ensi hetkinä Hämysen mukaan evakuoimatta rajaseudulta kaikkiaan voin 4000 ihmistä. Yksi heistä oli Hämysen äiti.

- Äitini oli siellä kokemassa ne vankileirin kauhut. Hän jäi Talvisodan ensimmäisenä päivänä Hyrsylän kylään vangiksi sodan ajaksi. 1900 ihmistä koki Suojärvellä äitini kanssa saman kohtalon.

Aihe on Hämyselle niin kiperä, että hän ei itse tee tästä tutkimusta.

- Olen ylpeä, että sain jatkotutkijan tekemään tästä väitöskirjan. Se on asia, jota en itse henkilökohtaisesti pysty tutkimaan. Minulla on lähdekritiikki niin suuri, että en tunne olevani lähtökohdiltani niin objektiivinen, että pystyisin sitä tutkimaan.

Teksti: Kari Salmela
Kuvat: Varpu Heiskanen