Naistutkijana yliopistossa

Sukupuolten välistä tasa-arvoa yliopistoissa tutkiva Johanna Lätti kertoi vuosi sitten Acatiimissa, että sukupuolten tasa-arvo ei edelleenkään toteudu yliopistoissa. ¹ Kyseessä on harvoin suora syrjintä. Useammin takana vaikuttavat kompleksit vaikutussuhteet, joiden seurauksena ”akateeminen eliitti” säilyy miesvaltaisena siitä huolimatta, että yliopistot ja tutkimus naisistuvat.

Erilaiset tilastot maalaavatkin tilanteesta varsin synkän kuvan. On arvioitu, että naiset suorittavat 58 prosenttia kaikista yliopistotutkinnoista ja tohtorintutkinnoista 51 prosenttia.² Silti yhä tänä päivänä noin 70 prosenttia professoreista on miehiä, minkä lisäksi professoritasolla naisten ja miesten palkoissa on yli 300 euron ero.³ Viime vuosina yleistyneet tenure track -rekrytoinnit ovat osaltaan syventäneet kuilua naisten ja miesten välillä.⁴ Akatemiassa naisten lasikatto näyttääkin olevan vielä voimissaan, joskin erot tieteenalojen välillä ovat suuret.⁵

Palkkauksen osalta Lätti kiinnittää epätasa-arvoistavia tekijöitä tarkastellessaan huomion esimerkiksi tutkimusalojen tulosohjailun ja uusien TESsopimusten myötä entistä paikallisemmiksi muuttuneiden palkkausneuvottelujen vaikutuksiin. Toisaalta uralla etenemiseen vaikuttavat perhevapaiden vaikutusten sukupuolittuneisuus ja hallinnollisen, yhteisöllisen ja metatyön kasautuminen naisille. Kuten Leena Näre korostaa, on naisten kokemassa työ- ja palkkasyrjinnässä paljon uralla etenemiseen liittyviä rakenteellisia ongelmia.⁶ Taustalla vaikuttavat myös yleiset mielikuvat tutkijoiden sukupuolesta.

Tieteentekijöiden nuorille tutkijoille teettämässä kyselyssä nousi esiin, kuinka miehiin verrattuna naiset kokivat harvemmin, että yliopistossa ja omalla laitoksella kaikki ovat yhdenvertaisia ja näkivät miessukupuolesta olevan hyötyä yliopistouralla. He myös raportoivat miehiä useammin lykänneensä lasten saantia uran takia.⁷ Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden jäsenistönsä keskuudessa toteuttamassa kyselyssä painottuivat lisäksi suorat syrjintätapaukset ja seksismi: naistutkijat kertoivat kohtaavansa työpaikalla edelleen seksuaalista vihjailua ja häirintää. Erityisesti nuoret naistutkijat kohtaavat työssään myös sukupuoleensa perustuvaa vähättelyä.

Mitä naistutkijana täytyisi siis tehdä syrjintää tai häirintää kohdatessaan? Seksuaalisen häirinnän ollessa kyseessä on hyvä ilmoittaa kollegoille ja lähiesimiehille, mutta myös häirintäyhdyshenkilölle. Työsuhteeseen, palkkaukseen ja työmäärään liittyvissä ongelmissa ja rikkomuksissa voi puolestaan kääntyä liiton luottamusmiesten puoleen. Rekrytointitilanteissa tapahtuneeseen syrjintään voi vaatia myös tasa-arvovaltuutetun selvitystä. Omia oikeuksiaan myös pitää muistaa puolustaa muun muassa työsuunnitelmia täytettäessä, joten työehtosopimuksiin on hyvä perehtyä, kun ne toimitetaan neuvottelusaleista kevättalvella 2020.