Virantäytöistä yliopistojen
kilpailuvaltti?
Yliopistojen muutostuulet mullistavat
myös virantäyttöprosessit. Tai siis eihän
uusissa yliopistoissa ole enää virkojakaan.
Joka tapauksessa asia tulee yliopistojen
sisäiseksi asiaksi ja palvelussuhteiden
täytöstä ennakoidaan yliopistojen
kilpailuvalttia. Professuurien
moniportaista täyttöprosessia aiotaan
keventää ja nopeuttaa.
Helsingin tutkijanaiset järjestivät Naiset heikoilla
virantäytöissä – mikä neuvoksi yliopiston sukupuolisyrjintään
-seminaarin Tieteiden talolla 22. marraskuuta.
Helsingin yliopiston kanslerin sihteeri Heikki
Pihlajamäki puhui sukupuolten tasa-arvosta professorin
virkojen täytössä. Dosentti Pihlajamäki toimii
myös yliopistonlehtorina oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Virantäyttöprosessi alkaa päätöksellä siitä, aiotaanko
virka julistaa haettavaksi vai täytetäänkö se
kutsumenettelyllä. Pihlajamäki ei pitänyt kutsuun liittyvää
räätälöintimahdollisuutta välttämättä huonona
asiana.
Virantäyttötyöryhmä on neuvoa antava elin, joka
ei tee päätöksiä. Pihlajamäen mielestä virantäyttötyöryhmän
merkitys on sitä tärkeämpi, mitä heterogeenisempi
tiedekunta on kyseessä.
Asiantuntijamenettelyä Pihlajamäki piti kaikkein
järkevimpänä kohtana koko monivaiheisessa prosessissa.
Heikki Pihlajamäki kertoi, että kansleri Kari Raivion
kaudella kansleri nimittänyt professoriksi nelisen
kertaa eri henkilön kuin on ollut tiedekuntaneuvoston
virkaehdotus. Nimityksen jälkeen voidaan tehdä
vielä muistutus, mutta Pihlajamäki piti tämän
merkitystä nykyisin kovin vähäisenä.
Yliopistouudistuksen myötä virantäyttöjen järjestäminen
jää yliopiston sisäiseksi asiaksi. Pihlajamäki
ennusti, että tästä tuleekin jatkossa yliopistojen kilpailuvaltti.
- Prosessia nopeutuu, mutta silti se haravoi parhaimmat.
Pitää rakentaa mekanismeja tämän turvaamiseksi,
hän huomautti.
Pihlajamäki säilyttäisi asiantuntijamenettelyn,
mutta ehkä vähän keveämpänä kuin nykyisin. Muistutus
joutaa hänen mielestään roskakoriin. Opetustaitojen
merkitys on virantäytöissä kasvamassa.
Kanslerinsihteeri Pihlajamäki puhui hieman myös
muista viroista. Kanslerille ei kuulu yliopistonlehtorin
virkojen täyttö, mutta jonkin verran niistä tulee
kanteluita. Kansleri ei kuitenkaan voi tehdä muuta
kuin selvityksen jälkeen huomauttaa tiedekunnalle.
- Yliopistonlehtorin virka on epäonnistunein koko
virkakategoriassa. Sen piti olla välivirka, mutta monelle
se on yliopistouran päätepiste. Lähes kaikki ovat
dosentteja.
Dosenttikysymys on Pihlajamäen mukaan suuressa
muutostilanteessa.
- Tohtorituotanto on niin valtaisaa, että nimikkeellä
halutaan erottautua massasta. Usein dosentuuria haetaan melko heppoisin perustein, Pihlajamäki totesi.
Nimike on lähestymässä arvonimeä, tutkintoa.
Helsingin yliopisto on ainoa yliopisto, jossa on
subjektiivinen oikeus dosentuuriin. Tätä Heikki Pihlajamäki
piti hyvänä asiana.
- Dosentuuri ei ole tarkoituksenmukaisuuskysymys
eikä siis ole esimiehen päätettävissä, tarvitaanko
kyseiselle alalle dosentuuria. Hakemus jätetään suoraan tiedekuntaneuvostolle.
Julistetaanko paikat enää avoimiksi?
Seminaarin lopun paneelikeskustelun aiheena oli
“Kohti hyviä toimintamalleja ja ratkaisuja”. Biotieteellisen
tiedekunnan dekaani, professori Jari Niemelä
näki yliopistouudistuksessa ja sen henkilöstöpoliittisissa
vaikutuksissa sekä riskejä että mahdollisuuksia.
Niemelän mielestä rekrytointi on yliopistojen kilpailuvaltti
kahden vuoden päästä. Hän ei kuitenkaan
ihmeemmin virtaviivaistaisi professorin virantäyttöä.
Niemelä näki riskejä myös tenure track -järjestelmässä.
Tämän anglosaksisen uralla etenemismallin
soveltamista Suomeen mietitään paraikaa opetusministeriön
Toteutuva tutkijanura -työryhmässä. Malli
sisältää Niemelän mielestä vaaran, että tilanne sementoituu
heti alkumetreillä ja se voi kaventaa uraputkea
entisestään.
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan varadekaani,
professori Kimmo Alhon mukaan yliopistouudistuksen
myötä lain kontrolli höltyy rekrytoinnissa,
mutta toivoi, että yliopistoihin palkataan mahdollisimman
hyviä ihmisiä ja niitä löytyy yhtä paljon kummastakin
sukupuolesta. Hän pelkäsi, että sopivimman
ja pätevimmän valinta voi johtaa myös syrjintään.
Renvall-instituutin johtaja Lars-Folke Landgrén
jakoi huolen uudistuksen vaikutuksista henkilöstöpolitiikkaan.
- On herrassa, mitä yliopistouudistuksen myötä
tapahtuu. Kilpailua tulee enemmän ja profiloitumista,
totesi akatemiaprofessori Kevät Nousiainen. Naisten
kannalta häntä huoletti kansainvälistymiskehitys,
joka ei ole ollut kovin ystävällistä naisille. Esimerkiksi
Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittamien Finland
Distinguished Professorien (FiDiPro) joukossa ei ole
edelleenkään yhtään naista.
Helsingin yliopiston henkilöstö- ja lakiasiainosasto
lakimies Pauliina Juntunen selvitti, että työsuhteistamisen
myötä mikään laki ei enää velvoita, että
palvelussuhteita julistetaan haettavaksi. Hänen mielestään
Helsingin yliopistossa aiotaan kuitenkin pitää
kiinni tästä käytännöstä.
Virantäytön portinvartijat
Valtiotieteen tohtori, yliopistotutkija Liisa Husu puhui
seminaarin alussa virantäyttöprosessin kriittisistä
vaiheista. Portinvartijoita löytyy prosessin monista
kohdista. Tällaisia ovat laitoksen johtajat ja johtoryhmä,
virantäyttötyötyhmä, asiantuntijat, tiedekuntaneuvosto
ja kansleri.
Helsingin yliopistossa on käyty läpi naisten ja
miesten osuudet virantäyttöprosessin eri vaiheissa
kaudella 2000-2005. Virantäyttötoimikuntien jäsenistä
naisia oli 30 prosenttia ja heidän määränsä on kasvussa
(vuonna 2005 naisia oli 46 %). Tiedekuntakohtaiset
erot ovat hyvin suuria. Husu piti mm. lääketieteellisen
tilannetta – naisia 14 % virantäyttötoimikunnan
jäsenistä – hyvin pienenä.
Virantäytöissä käytetyistä asiantuntijoista naisia
oli 22 % vastaavalla kaudella. Tässäkin lääketieteellisessä
naisasiantuntijoita oli vain 17 %.
Husu muistutti, että naisten suurempi määrä virantäyttötoimikunnissa
tai asiantuntijoina ei toki takaa
naisten suurempaan osuutta nimityksissä.
Naisten osuus Helsingin yliopiston professorinimityksistä
oli 33 prosenttia kaudella 2000-2005. Osuus
kutsutuista oli 27 %.
Kirsti Sintonen |
