Yliopistouudistus ja
professorit
Professorit ovat nykyisin eräissä suhteissa
muusta henkilöstöstä poikkeavassa
asemassa yliopistoissa. Professoriliiton
mielestä suuria muutoksia professorien
asemaan, kelpoisuusvaatimuksiin
ja nimittämismenettelyyn ei
tarvita yliopistouudistuksessa. Keskustelua
voidaan kyllä käydä.
Professuurit ovat yliopistojen arvostetuimpia ja
tavoitelluimpia tehtäviä. Professorit ovat yliopistojen
kannalta aivan olennainen ryhmä. Tämän tulee näkyä
selvästi myös toteutettaessa yliopistouudistusta.
Professorit hallinnossa
Yliopistohallinnolle tyypillisissä monijäsenisissä elimissä
professorikunta muodostaa oman ryhmänsä.
Tämän ajattelun taustalla on, että yliopistot ovat korostetusti
tieteellisiä asiantuntijaorganisaatioita ja
että professorit muodostavat yliopistojen tieteellisen
johdon.
Yliopistouudistus ei vähennä yliopistojen tieteellisen
asiantuntemuksen tarvetta. Tästä seuraa johdonmukaisesti,
että professoreiden asema tulee myös
jatkossa olla monijäsenisissä elimissä keskeinen. Useiden
yliopistollisien johtotehtävien menestyksellinen
suorittaminen edellyttää jatkossakin yhteisön arvostusta
ja tieteellistä asiantuntemusta, jotka useimmiten
konkretisoituvat professorissa.
Professorien kelpoisuusvaatimukset
Professoreiden ja eräiden muiden henkilöstöryhmien
kelpoisuusvaatimukset sisältyvät vuodelta 1993
olevaan asetukseen korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
ja tehtävistä. Professorin kelpoisuusvaatimuksina
ovat nykyisin tieteellinen (tai
taiteellinen) pätevyys, opetustaito ja, kun se on tärkeää
tehtävän hoitamiselle, käytännöllinen perehtyneisyys
tehtäväalaan. Professorien kelpoisuusvaatimukset
ovat tiukat ja seula professoriksi tulemiseen
tiheä. Professorin kelpoisuus on keskeinen akateemiseen
maailmaan kuuluva kysymys.
Professorien kelpoisuusvaatimusten höllentäminen
voisi johtaa professorien tieteellisen tason liian
suuren vaihtelevuuteen. Professorien kelpoisuusvaatimukset
on säilytettävä yliopistouudistuksessa tiukkoina
ja niistä on säädettävä nykyiseen tapaan vähintään
asetuksella kaikkia yliopistoja koskien.
Professoriksi nimittäminen
Professoriksi nimittämisestä on nykyisin erityislainsäädäntönsä.
Tämä on osoitus ainakin kahdesta seikasta:
1) professorit ovat arvostettuja ja 2) professoriksi
nimittäminen on konfliktiherkkää.
Opetusministeriössä laaditussa Yliopistolaitoksen
uudistamisen suuntaviivat -muistiossa todetaan, että
henkilöstön valintamenettelyt uudistetaan. Tällä tarkoitetaan
nimenomaan professoriksi nimittämistä.
Uudistusvaatimusten taustalla on nimittämismenettelyn
väitetty kankeus, hitaus ja suuritöisyys. Epäilemättä
professorin nimittämismenettelystä tulee voida
keskustella avoimesti. Nykyisenkaltaisessa nimittämismenettelyssä
on kuitenkin paljon säilyttämisen
arvoista.
Professorin virantäyttölainsäädännön perusteella
virat täytetään joko avoimen kilpahaun tai kutsumismenettelyn
pohjalta. Professorin sijaisuuksia koskien
on vielä olemassa kevyempi menettely. Kilpahaku
ehdollepanoineen on päämenettely. Yliopistouudistuksen
myötä ja muistakin syistä kutsumismenettelyä
voidaan ainakin jonkin verran lisätä.
Mikäli professorikunta halutaan säilyttää kauttaaltaan
korkeatasoisena, tulee nimittämismenettelyn
olla edelleen ainakin osaksi keskitetysti säädeltyä.
Menettelyssä tulee korostua nykyiseen tapaan akateeminen
vertaisarviointi.
Professorien tehtävät
Professorien tehtävistäkin on nykyisin säädetty em.
asetuksessa. Yliopistomyllerryksessä saattaa syntyä
toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä itse asiassa
ovat professorien tehtävät. Epäselvyyksien välttämiseksi
tulisi professorien tehtävät määritellä keskustason
säädöksellä ainakin väljästi myös tulevaisuudessa.
Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
29.11.2007 |