Hyvä palkka – parempi mieli!

Kirjastoalan ammattilaiset ovat informaatioyhteiskunnan ytimessä, he ovat informaatioyhteiskunnan huippuosaajia – tätä ammattiyhdistyksen kannattaa mainostaa niin, että se menee perille myös suurelle yleisölle. Kansanedustajat Anni Sinnemäki ja Erkki Tuomioja korostivat kirjastojen ja kirjastoalan asiantuntijoiden merkitystä lokakuun seminaarissa.

Informaatioalan Akateemiset INA järjesti jo perinteeksi tulleen jäsenistölleen ja muille kirjastoalan asiantuntijoille tarkoitetun edunvalvontaseminaarinsa Helsingin Messukeskuksessa kirjamessujen yhteydessä 26.10.2007. Nimensä Hyvä palkka – parempi mieli mukaisesti seminaarissa käsiteltiin oikeutettua vaatimusta asianmukaiseen palkkaan ja kohteluun.

Kirjasto on tutkimuksen mahdollistaja

Tilaisuuden avasi kansanedustaja Anni Sinnemäki puhumalla kirjaston asemasta yliopistoissa ja yhteiskunnassa.

- Kirjasto on tutkimuksen mahdollistaja. Kirjastoalan asiantuntijoiden osaamista tarvitaan jotta emme hukkuisi tietomassaan. Kirjastotyö on tutkimuksen ja osaamisen ytimessä.

Uutta tietoa ei voida luoda ilman kirjastoa – kirjasto on yliopistolle elintärkeä. Kirjasto ei ole vain fyysinen paikka, vaikka sekin on tärkeä. Tärkeää on se miten tieto on verkossa siten, että sekä kokemattomat opiskelijat että tutkijat sen löytävät.

- Näkyykö kirjastoammattilaisen työ kun sen tulokset ovat verkossa? Ammattiyhdistykselle olisi haaste tehdä tämä työ näkyväksi sillä vaikka se ei ole näkyvää on se silti tärkeää.

- Mikään asia ei voi olla nykyaikaisempi kuin kirjasto on. Tieto on järjestetty oikealla tavalla – tämä on tärkeä osa yhteiskuntaa ja nimenomaan tuotannollista ja taloudellista yhteiskuntaa.

Kirjastonhoitajien edunvalvontaongelmina Anni Sinnemäki piti tiettyä kasvottomuutta ja naisvaltaisuutta. Hän suositteli feminististä yhteistyötä muiden naisvaltaisten alojen kanssa ja vertaili edunvalvontakeinoja sairaaloiden ja kirjastojen välillä. - Tehyn lakko voi viedä ihmishenkiä, joten lakkouhka on tehokas ase. Mutta toisaalta onko elämällä tarkoitusta ilman kirjoja – voi vaikka kuollakin, jos niitä ei ole tarjolla.

Kirja ei ole sisustus- vaan käyttöesine

Seuraavaksi kuultiin edellisten vuosien tapaan Minun kirjastoni puheenvuoro. Tällä kertaa vuorossa oli kansanedustaja Erkki Tuomioja. Hänen lähestymistapansa tähän aiheeseen oli subjektiivinen ja hän jaotteli kirjastonsa neljään eri kirjastoon.

Ensimmäinen niistä on hänen kotikirjastonsa, johon kuuluu noin 10 000 nimikettä. - Se on perintöasia ja myös sitoutuminen kirjastoon on perintöasia. Marlebäckin kirjasto oli tehokkaassa käytössä. Osa sen kirjoista on nyt kotikirjastossani.

Tuomioja totesi, että kirja ei ole sisustus- vaan käyttöesine. Koti ei kuitenkaan ole kirjasto vaan kirjasto osa kotia. Asuntomessujen asuntoihin ei tosin mahdu laajempaa kirjastoa eikä myöskään presidentin asuntoon. Tuomiojan kirjat tuskin mahtuisivat Mäntyniemeen.

- Kun kotikirjasto uhkaa laajeta liikaa, on ongelmana, mitä tehdä kodittomille kirjoille. Antikvariaatit eivät ota aina edes Shakespearea. Miten kirjojen tehokas kierrätys tulisi järjestää?

Toinen tärkeä kirjasto Tuomiojalle on Eduskunnan kirjasto. Hän on ollut kansanedustajana vuodesta 1970. - Käytössäni ovat olleet eduskunnan kirjaston loistavat palvelut ja ammattitaitoinen henkilöstö, joista oli paljon apua esimerkiksi väitöskirjan teossa. Jos jotain puuttui, niin aina hankittiin. Kaikki kansanedustajat eivät tiedä, miten loistava kirjasto on. Kirjasto on lisäksi kaikkien käytössä. Eduskunnan kirjasto on kärjessä myös kansainvälisesti ajatellen.

Kolmas kirjasto Tuomiojalle on Internet. Tuomioja kannattaa sitä, että kirjallinen perimä saadaan digitaaliseen muotoon. - Internet ei tule koskaan korvaamaan kirjastoa. Internet on loistava informaation lähde mutta myös disinformaation lähde.

Neljäs Tuomiojan kirjasto on kirjastobussi, joka tulee vastaan lenkillä Tuusulan rantatiellä.

- En tule ehkä astumaan sisälle, mutta sen näkeminen ilahduttaa. Kirjastobussilla on suomalaisessa hyvinvointivaltiossa keskeinen asema. Se edustaa samaa kuin peruskoulu ja terveyskeskukset ja on myös samanlaisen uhan alla.

Tuottavuusohjelma – julkisen sektorin alasajo-ohjelma

Lopuksi molemmilta puhujilta, kysyttiin, onko kansanedustajilla mahdollisuus vaikuttaa yliopiston tuottavuusohjelman sisältöön.

- Jonkin verran vaikutusmahdollisuuksia on. Vihreät lähtee siitä, että kirjastojen asiantuntijoita ei vähennetä, koska he ovat tutkijoiden ja opettajien rinnalla yliopistojen ytimessä, vastasi Sinnemäki.

Tuomiojan mielestä tuottavuusohjelmalla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden ja tehokkuuden kanssa. - Se on julkisen sektorin alasajo-ohjelma – vähennetään työntekijöitä, jotta saadaan näennäistä säästöä. Tarvittaisiin perusteltuja mittareita, jotka mittaavat kirjastojen arvoa ja merkitystä. Kirjasto tutkimuksen osana on helpommin mitattavissa. Kirjastolaitos seuraa aikaansa ja luo uusia palvelumuotoja.

Käsitykset hyvästä palkasta eroavat

Iltapäivän ohjelman aloitti JUKOn neuvottelupäällikkö Arja Vehmas esityksellään Hyvä palkka? Hän aloitti pohtimalla yleisesti käsitettä hyvä palkka. Mitkä ovat hyvän palkan kriteerit ja mikä on hyvä palkka eri ikäryhmien mielestä. On todettu, että naisten ja miesten käsityksessä hyvästä palkasta on eroja. Samasta työstä hyvä palkka on miesten mielestä korkeampi kuin naisten mielestä. Käydyssä keskustelussa tuli esiin ongelma, että naiset myös työtä hakiessaan esittävät yleensä matalampia palkkatoivomuksia kuin miehet.

Arja Vehmas selvitti myös palkkausjärjestelmätilanteen valtion ja yliopistojen osalta. Hän totesi muun muassa, että jos arviointiryhmä toteaa yksimielisesti, että päätökset sijoittelusta vastaavat organisaation kokonaisuutta, mahdollisuudet edetä riitautuksen kautta ovat melko pienet. Silloin vaihtoehdoiksi jäävät kehityskeskustelu, suunnitelmallisuus palkkapolitiikassa ja tehtävän muuttaminen.

Lopuksi tutkija Ulla Aitta puhui aiheesta Parempi mieli? Hän laatii esityksestään kirjoituksen seuraavaan Acatiimi-lehden numeroon.

Marketta Honkanen