Syysseminaaria oli seuraamassa noin sata sivistysmielistä osallistujaa.

Sivistyksen näkijät ja tekijät

Sivistys ei ole vain tietosisältö. Sivistys ja tieto läpäisevät meidät kaikessa. Sivistys ei ole mitattavissa numeroin. Syysseminaarissa toivottiin sivistyksen vastaiskua.

Professoriliiton syysseminaareissa on tähän mennessä käsitelty työn tulevaisuutta, oppimista, tietoa ja tutkimuksen hyötyjä. Nyt oli vuorossa sivistys — Sivistyksen näkijät ja tekijät. Kansallismuseon auditoriossa oli koolla noin sata sivistysmielistä kuulijaa

Puheenjohtaja Kaarle Hämeri korosti avauksessaan, että ei ole erikseen sivistysyliopistoja ja muita yliopistoja. Jokaisen yliopiston tärkein tehtävä on tuottaa ja tarjota sivistystä.

Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara Tampereen yliopistosta pohti esityksessään Mitä Rokka tekisi? Kirjallisuus maailmojen mallina kirjallisuuden merkitystä sivistykselle.

Professori Hatavara korosti sitä, että sivistys ei ole vain jokin tietosisältö. Se on vuoropuhelua eri kulttuurien välillä. Kirjallisuus toimii kulttuurisena muistina, keskustelun välineenä ja maailman hahmottamisen muotona.

Hatavara muistutti, että kirjallista sivistystä tarvitaan myös tunnistamaan ja muuttamaan tapojamme ymmärtää maailmaa ja toimia siinä sosiaalisesti.

— Kaunokirjallisuuden lukeminen tekee meistä — ainakin hetkeksi — eettisempiä ihmisiä, Hatavara totesi.

Tohtoreitten lapset kouluttautuvat

Sosiologian professori Jani Erola Turun yliopistosta esitteli puheenvuorossaan korkeakoulutuksen ja sosiaalisen liikkuvuuden suhdetta.

— Tehokkain tapa lisätä sosiaalista liikkuvuutta on vaikuttaa koulutuksen periytyvyyden sosiaalisiin tekijöihin, Erola tähdensi.

Tutkimustulosten mukaan perhetausta vaikuttaa eniten yliopistokoulutukseen osallistumiseen. Mitä koulutetumpia ollaan, sitä enemmän se näkyy: tohtoreitten lapsista noin kaksikolmasosaa tekee jonkintasoisen yliopistotutkinnon. Tosin Erolan näyttämien kuvioiden perusteella 1990-luvun jälkeen tohtoreitten lasten koulutustaso on jonkin verran alentunut.

Sosiaalista liikkuvuutta ja mahdollisuuksien tasa- arvoa voisi Erolan mukaan edistää parhaiten lisäämällä yliopistokoulutuksen avoimuutta. Keinoja ovat myös koulutuksen kustannusten vähentäminen, pakollisen koulutuksen pidentäminen, umpiperien poistaminen ja yliopistokoulutuksen laajentaminen.

Hyvien kysymysten esittäminen yhä tärkeämpää

Tieteen, teknologian ja modernin yhteiskunnan tutkimuksen professori Karl-Erik Michelsen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tarkasteli sivistyksen olemusta ja historiallista muutosta digitaalisessa maailmassa.

Modernissa kompleksisessa vuorovaikutusten maailmassa tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja suhde tietoon muuttuu.

— Kun tiedon määrä kasvaa, miten voidaan relevantisti esittää, mitä on jo tutkittu? Alkaa olla haastavaa sanoa ”minä tiedän”.

Michelsen painotti, että nykymaailman monimutkaisten ongelmien ratkaisemisessa keskeisintä on hyvien kysymysten esittäminen.

— Firmat palkkaavat ongelmanratkaisijoita, mutta ei tiedetä mikä on ongelma. Yritykset ovat sanoneet meille, voitteko ruveta kouluttamaan niitä, jotka tietävät, mikä on ongelma, Michelsen kertoi.

Sivistys ja tieto läpäisevät meidät kaikessa. Ja tiedon läpäisyvirtaus on suuri. Tietoa ei enää kannata varastoida omaan päähän.

— Pitää olla hyvä kaveri koneitten kanssa, Michelsen kehotti.

Sivistys ei ole mitattavissa numeroin

Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila Taideyliopistosta käsitteli taidekasvatuksen merkitystä puheenvuorossaan Tasa-arvoinen ja monimuotoinen taidekasvatus sivistyksen tekijänä.

Vuoden Professori Eeva Anttila piti tasa-arvoista koulutusta keskeisimpänä menestystekijänämme. Hän oli huolissaan taideaineiden tilanteesta nykykouluissa. (Ks. myös kolumni.)

Anttila kertoi Taideyliopiston koordinoimasta ArtsEqual -hankkeesta, jossa tutkitaan taiteen hyvinvointivaikutuksia. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama hanke on yksi suurimmista taiteiden ja tanssipedagogiikan tutkimushankkeista Suomen historiassa. (Ks. Acatiimi 1/2016.)

Anttila pohti esityksessään myös sitä, tekevätkö sivistystä Suomessa vain hyväosaiset ja hyväksymmekö sen, ettei kulttuurinen osallisuus toteudu kaikkien lasten kohdalla.

— Sivistys ei ole mitattavissa numeroin, eikä se tuota voittoa eikä välitöntä hyötyä, Anttila muistutti.

Sivistyksen vastaiskuun!

Seminaari-iltapäivän päätti keskustelu aiheesta Sivistysyliopisto – nyt ja huomenna. Paneelissa olivat mukana Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta, tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius Turun yliopistosta ja Suomalaisen tiedeakatemian pääsihteeri, professori Pekka Aula.

Keskustelu avattiin tilannekuvalla. Pekka Aula katsoi, että sivistyksen tila on kohtuullisen hyvä, mutta turhat rintamalinjat haittaavat. Näitä löytyy luonnontieteiden ja humanismin väliltä, perus- ja soveltavan tutkimuksen väliltä, perinteisten sivistysyliopistojen ja innovaatioita korostavien laitosten väliltä.

— Rintamalinjat johtavat poteroihin. Kun olemme poteroissa, on meidät helpompi sulkea näkymättämiksi, Aula kuvasi.

Laura Kolbe katsoi, että rintamalinjojen sijaan on kiinnostavampaa pohtia sitä, mikä yliopistoissa on pysyvää. Hän kertoi vierailleensa Perugiassa ja sen 1300-luvulta peräisin olevassa yliopistossa seminaaria edeltävällä viikolla.

— On tiedonhaluinen nuori ihminen, jolle vanhemmalla oppineella on jotain annettavaa. On huolestuttavaa, jos tämä perusajatus horjuu. Yliopisto on myös kasvatusinstituutio.

— Sivistys ei ole vain tietoa ja tiedon kaatamista. Siihen kuuluu aina myös moraali, Kolbe muistutti.

Tulevaisuuden tutkijan Markku Wilenius piti hyvänä, että yliopisto on olemassa sekä instituutiona että kasvatuskäytänteenä. Hänen mielestään käsitys sivistysyliopistosta on hukassa.

— Mille ihmiselle sivistystä luodaan? Ihmiskäsityksen kapeus kauhistuttaa. Uhkana on mekanistinen ihmiskäsitys, Wilenius pohti.

Keskustelun lopuksi seminaarin juontajana toiminut Ylen A-Studion toimittaja Kirsi Heikel peilasi sivistyksen ja tiedon asemaa ajankohtaiseen tilanteeseen. USA:n presidentin vaalikampanja oli tuolloin loppusuoralla. Tieto ja faktat olivat jääneet tunteen alle. Mitä yliopisto voisi tehdä?

Markku Wilenius oli palannut seminaaripäivän aamuna Yhdysvalloista. Hän kertoi, että ihmiset eivät voineet siellä ymmärtää, miten näin on päässyt käymään.

Hän kertoi tehneensä Turun yliopistossa opiskelijoiden kanssa harjoituksia siitä, miltä tulevaisuuden yliopiston pitäisi näyttää.

— Opiskelijat näkevät yliopiston enemmän kollektiivisena tapahtumana, aika lailla erilaisena kuin nyky-yliopiston. Professorin roolista tulee enemmän välittäjä, joka ohjaa opiskelijoita erilaisille lähteille, Wilenius ennusti.

Laura Kolbe kuvasi politiikkaa uskonnollisuuden alalajiksi — politiikka on tunnetta ja uskontoa. Hän katsoi, että demokratian kriisi voi johtaa luokkayhteiskunnan paluuseen.

— Meidän pitää löytää uusi vaihde saada tieto ja viesti perille. Tiedon jano on suurempi kuin koskaan. Tunne-elementin voi ottaa mukaan, Kolbe totesi.

Viestinnän tutkijana Pekka Aula on tutkinut mainetta. Totuuden jälkeinen aika näkyy monin tavoin.

— Vaaleissa ei tunnu olevan enää väliä, puhuuko ehdokas totta vai ei. Se on myös superkiinnostavaa. Mitä koulutetumpi ihminen on, sitä vaikeampaa häntä on johtaa harhaan. Uuden sivistyksen vastaisku olisi paikallaan, Aula esitti.



Karl-Erik Michelsen


Eeva Anttila


Jani Erola


Markku Wilenius (oik.), Laura Kolbe ja Pekka Aula keskustelivat sivistysyliopiston tilasta ja tulevaisuudesta.

Syysseminaarin esitykset löytyvät videoina Professoriliiton YouTube-kanavalta.

Teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Milla Talassalo

Painetussa lehdessä sivu 26