Yliopistoväki - tunne voimasi!

Tieteentekijöiden liitto järjesti lokakuun 15. päivänä Tunne voimasi -seminaarin Teatterikorkeakoululla. Seminaarin puhujat Jaakko Frösén, Irina Krohn, Päivi Naskali, Claes Andersson ja Raila Leppäkoski laittoivat kuulijoiden aivot raksuttamaan. Ajattelemisen aiheiden lisäksi puheenvuorot antoivat yliopistoväelle eväitä tuntemaan voimansa.

Tunne voimasi -seminaari oli jatkoa syksyllä 1999 Helsingin kauppakorkeakoululla pidetylle Järki ja tunteet -seminaarille. Teatterikorkeakoulun sadan hengen ykkösauditorio oli lähes täynnä Tieteentekijöiden liiton jäseniä eri yliopistoista, kutsuvieraita sekä mediaväkeä.

Puheenjohtaja Björn Fant avasi seminaarin.

- Seminaarin otsikko virittää erityyppisiä ajatuksia. Ensimmäiset ajatukset menevät kieltämättä yksilösuorituksiin. Yhteiskunta ja työelämä palkitsee yksilösuorituksia, vaikka yhteistyön merkitystä korostetaan. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa. Nykypäivän yhteiskunnassa edellytetään ihmisiltä yhteistyökykyä. Yhteistyössä ihmisten kyvyt punnitaan.

Seuraavana ohjelmassa oli Vuoden tieteentekijän julkistaminen. Jaakko Frösénille suoritettiin kuvainnollinen neron leimaus, jonka jälkeen hän kertoi lyhyesti uransa vaiheista. (Frösénistä oli iso juttu lokakuun Acatiimissa.)

- Seminaarit puheenvuorojen otsikot Luova hulluus, Tiedänkö tuntevani - tunnenko tietäväni, Omistautuminen työlle, Identiteetti ja persoona työvälineenä sekä myös liiton teettämänä jäsenkysely `Pätkillä pitkälle' ovat kuin omasta curriculunmistani, professori Frösén totesi.

- Ammatinvalinnan ohjaaja kysyi joskus 50-luvulla, etkö ole ajatellut jotain käytännön alaa. Papyrustutkijana saan nyt hyvin yhdistettyä ajatustyön ja kädentaidot, hän lisäsi.

Ajatuksenkaari toinen kuin tilikausi

Kansanedustaja Irina Krohn puhui aiheesta Luova hulluus. Miten voi olla luova, uskalias, kun työt ovat lyhyissä pätkissä, hän kysyi aluksi viitaten Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyn tuloksiin.

- Tällä hetkellä luova hulluus ei kuulosta yhtä ihanalta kuin vielä keväällä, kun tästä puheenvuorosta sovittiin. Luova hulluus on saanut viime aikoina epämiellyttäviä piirteitä.

Irina Krohnin mielestä on sääli, että nykyään on yhä vähemmän riippumattomia `erakkotutkijoita', joiden ajatuksen kaari olisi toinen kuin tilikausi.

- `Ole hyvä avaathan kassisi' -tyyli on tullut mukaan tieteentekemiseen. Enää ei voi tutkia väärään suuntaan neljää vuotta niin kuin ehkä joskus aiemmin, tutkitaan yhä selvempiä asioita ja riskinottaminen on vähentynyt.

- Alalla, jolle ei ole syntynyt tieteellisiä normeja, ei pidä sanoa, että `ei ainakaan noin', Krohn sanoi ja viittasi taiteentekijöiden väitöskirjoihin.

- Vuorovaikutus, joka voisi syntyä, tyrehdytetään heti alkuunsa kun tieteen metodit siirretään suoraan taiteen puolelle.

Irina Krohn on ollut kuusi vuotta eduskunnassa. Koko ajan hän on ihmetellyt huonoa yhteyttä poliitikkojen ja tutkijoiden välillä.

- Olen aina miettinyt, että tiede on niin arvokas tekijä, että sen perusteella voi tehdä jopa päätöksiä. Nyt hyötyajattelu on kaiken päätöksenteon taustalla.

- Yhteiskunnallisen tutkimuksen pitäisi vaikuttaa päätöksiin esimerkiksi huumeista tai poliisin määrärahoista. Välillä tuntuu siltä, että meillä reagoidaan vain pelkoihin eikä välitetä tutkimustiedosta.

Kansanedustaja Irina Krohn on eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen. Kehittämislain uusi versio on paraikaa valiokunnan käsittelyssä. Krohnin mukaan valiokunta yrittää saada muutosta yliopistojen kiinteistömenoihin.

- Miksi yliopistoilla pitää olla tuottoprosentti 7, kun se esimerkiksi Helsingin kaupungilla on 4. Tämänkin korkeakoulun menoista kolmannes kuluu kiinteistökustannuksiin, Krohn sanoi .

Automatisoituminen vie tunteettomuuteen

Tiedänkö tuntevani - tunnenko tietäväni -otsikolla puhui yliassistentti Päivi Naskali Lapin yliopistosta. Hän pohdiskeli toisaalta tiedon ja toisaalta tuntemisen merkitystä yliopisto-opettajan työssä ja yleensä yliopistoyhteisössä.

- Molemmat ovat performancea - yliopisto-opettaminen ja paikka, jossa nyt ollaan, Naskali totesi.

Naskali erotti kolme tapaa ymmärtää tietäminen: 1) opettaja uskoo tietävänsä kaiken, 2) opettaja tietää, ettei tiedä ja 3) tiedämme, että tiedämme, mutta emme tiedä tiedon merkitystä.

- Jos pystymme hyväksymään, että emme ole täysin tietomme hallitsijoita, voimme luopua siitä asenteesta, että tulemme oikein ymmärretyiksi. Näin opettaminen ei olisikaan enää tiedon vaihtoa eikä meidän tarvitsisi etsiä omaa kuvaamme opiskelijoiden silmistä.

Naskali kaipasi enemmän rohkeutta ja mahdollisuuksia pysähtyä miettimään omaa toimintaansa.

- Jos kiellämme tunteet, se jättää tyhjän tilan. Emme osaa enää pysähtyä pohtimaan. Nyt on tutkijoiden tehtävä miettiä muutoksen suuntaa eikä jäädä muutoksen vietäviksi.

Naskalin mukaan lisääntynyt automatisoituminen voi johtaa kulttuurin tunteettomuuteen. Hänen puheenvuoronsa jälkeen käydyssä keskustelussa pohdittiin muun muassa virtuaaliyliopiston kasvottomuutta ja sitä sulkeeko virtuaalisuus tunnepuolen ulkopuolelle.

- Kasvoton vuorovaikutus tekee väärinymmärryksen ja negatiivisten tunteiden välittämisen helpommaksi. Onko ruumiillisella vuorovaikutuksella ja hiljaisen tiedon välittämisellä merkitystä oppimiseen, Naskali kysyikin lopuksi.

Ratkaisumallina luova teko

Seuraavaksi puhui kirjailija ja psykiatri Claes Andersson Omistautumisesta työlle. Hänen puheenvuoronsa 21 teesiä löytyvät tämän lehden sivuilta 29-31.

Seminaaripäivän päätti näyttelijätyön professori Raila Leppäkoski. Identiteetti ja persoona työväline -otsikon sijasta hän halusi kertoa Minästä työvälineenä.

Leppäkoski näki luovuuden minän ja ympäristön vuorovaikutussuhteen moottorina.

- Jos yksilön suhteessa ympäristöön tapahtuu jokin häiriö, esimerkiksi pettymyksen kokemus ymmärretyksi tulemisessa, syntyy luova teko.

- Näin yksilölle muodostuu tavaksi hoitaa tällainen kommunikaatiokatkos luovalla teolla. Luova ihmisen valitsee tämän ensisijaiseksi ratkaisumallikseen ja hylkää normaalin kommunikoinnin.

Leppäkosken mielestä tieteen tekemiseen pätee samat piirteet kuin taiteen tekemiseen.

- Työstä tulee identiteetin ja persoonan luonnollinen laajentuma, ainoastaan työnsä kautta `true self' saa mahdollisuuden manifestoitua. Minä on kotonaan luovassa työssä, `kyllä työt aina kotiolot voittaa'.

- Väitän, että meillä on äärimmäisen vähän mahdollisuuksia vaikuttaa minämme tietoiseen muuttumiseen. Itseilmaisu ja luova teko ovat autonomisia - ei tahdonalaisia. Kun yritän manipuloida omaa työtäni, luovuuteni kärsii.

- Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta persoona olisi onnistunut työväline. Mitään kikkoja ei ole olemassa, koska väitän päinvastaista: työ kehittää minua, `työ tekijäänsä kiittää'.

- Kun katsoo tekemäänsä työtä, saa sitä kautta tietoa itsestään. Pitää rehellisesti katsoa työnsä tuloksia. Tätä näkökykyä pitää kehittää koko elämän ajan.

Lopuksi Leppäkoski kuitenkin muistutti, että ei ole hyvä rakastaa vain työtään ja sitä kautta itseään.

- Gogolilla on lempilauseeni: "Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino", Leppäkoski lopetti.

Teksti: Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. .26-28)