Liisa Laakso piti rehtorikautensa viimeisen avajaispuheen vanhamuotoisen Tampereen yliopiston viimeisessä avajaisjuhlassa.

Yhteisöllisyys ja autonomia esillä avajaispuheissa

Rehtorit korostivat lukuvuoden avajaispuheissaan ehkä tavallista enemmän yliopistoyhteisöä ja sen merkitystä. Yliopistodemokratia, autonomia ja yliopistolain tulkinnat olivat esillä.

Helsingin yliopiston uusi rehtori Jari Niemelä piti demokratian periaatetta autonomisen yliopiston päätöksentekoa perustana. Rivien välistä kaikui ehkä viittauksia uuden Tampereen yliopiston hallintomalliin.

”Yliopistolla on eri henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden edustukseen rakentuvat päätöksentekoelimet. Lisäksi on tärkeää, että kaikilla yhteisön jäsenillä on mahdollisuus osallistua päätösten valmisteluun. Tämä on olennaista yhteisöllisyyden kannalta. Näin voidaan myös hyödyntää yliopistoyhteisön asiantuntemusta päätöksenteossa, mikä parantaa päätösten hyväksyttävyyttä ja sitä kautta yliopistolaisten hyvinvointia.”

”Autonomian lisäksi vahvan yliopiston edellytys on, että henkilökunnalla ja opiskelijoilla on mahdollisuus keskittyä ydintehtäviinsä. Tämän saavuttamiseksi yliopistossa on vallittava työrauha ja työhyvinvointia on vahvistettava. Itse asiassa yhteisömme hyvinvointi on niin tärkeä asia, että haluan nostaa sen uudeksi arvoksemme.”

Niemelä korosti yhteisöllisyyttä (ks. myös Acatiimi 5/2018). Rehtoraatti kiertää keskustelutilaisuuksissa kampuksilla syksyn aikana.

”Haluamme olla yliopistoyhteisön saavutettavissa ja edistää yhteenkuuluvuutta. Haluamme vahvistaa sitoutuneisuutta parantamalla mahdollisuuksia tulla kuulluksi yliopistoa koskevissa asioissa. Kutsunkin teidät kaikki osallistumaan ja osallistamaan toisianne sekä antamaan rakentavaa palautetta näissä tilaisuuksissa.”

Liisa Laakso piti rehtorikautensa viimeisen avajaispuheen vanhamuotoisen Tampereen yliopiston viimeisessä avajaisjuhlassa. Puheesta välittyi Tampere3:n valmisteluvaiheisiin liittyvä kipuilu. Laakso lähetti terveiset yliopistolain laatijoille.

”Yliopistolain epäselvä muotoilu itsehallinnon toteutumisesta säätiöyliopistossa on kyllä Tampere3 prosessissa osoittautunut melko suureksi jutuksi — sekä yhteisön että meidän neuvotteluihin osallistuneiden näkökulmasta. Ja tässä tulee nyt terveiset lainsäätäjälle. Hyvät kansanedustajat, kirjoittakaa nyt yliopistolaki sellaiseen muotoon, että sitä pystyy tulkitsemaan ja soveltamaan vaivaamatta ministeriä, oikeuskansleria, oikeusasiamiestä, hallinto-oikeutta ja lukuisaa joukkoa oikeusoppineita. Eikä Tampere3:n siirtymäsäännöstenkään valmistelusta voi tyylipisteitä antaa. Epäselvyyksistä on seurannut ihan turhaa epäluottamusta, joka ei ainakaan ole helpottanut uuden yhteisön rakentamista.”

”Fuusion toteuttamistavasta on käyty kiivastakin keskustelua, mutta itse fuusiosta ja johdonmukaisesta työstä sen eteen Tampereen yliopisto ei ole missään vaiheessa lipsunut piiruakaan. Ei missään vaiheessa. Sen voin ylpeydellä sanoa. Aikataulua, organisaatiota ja marssijärjestystä on muutettu. Yhteisön mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ovat olleet kaukana ihanteistamme. Mutkia voi olla vieläkin edessä. Mutta lopputulema tulee olemaan se, mihin olemme johdonmukaisesti pyrkineetkin: Suomen toiseksi suurin ja tutkinnoiltaan monipuolisin yliopisto.”

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli huolissaan jatkuvista muutoksista, jotka kuormittavat henkilöstöä ja vievät huomiota pois ydintehtävistä.

”Toivomme, että voimakkaiden myllerrysten jälkeen olisimme seuraavalla kaudella siirtymässä takaisin tasaisemman kehityksen ja jatkuvan henkisen kasvun tilaan.”

”On tärkeää, että yliopistossa tapahtuva kehitys ei käännä katseita ylen määrin itseemme, vaan huomiomme ja tarmokkuutemme kohdistuu ympäröivään maailmaan, jossa on paljon asioita, joiden parantamisessa tutkimus ja koulutus ovat keskeisiä keinoja.”

Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen otti esille tutkijoiden osallistumisen julkiseen keskusteluun ja siihen liittyvän eettisen vastuun. Puheen tämä kohta liittyi selvästi tapaukseen, jota puitiin runsaasti median palstoilla alkusyksystä ja käsiteltiin myös viime Acatiimin avausjutussa.

”Yhteiskunnan tarve yliopistollisen tiedon hyödyntämiselle on suurempi kuin koskaan. Tutkijoidemme tehtävä on osallistua aktiivisesti julkiseen keskusteluun tutkittuun tietoon pohjautuen. Tarpeen mukaan myös kriittisesti, rohkeasti valtavirtaa vastaan, toimien vaihtoehtoisena yhteiskunnallisena keskustelunajaavaja. Tähän työhön liittyy myös tutkijan normaalia kansalaista suurempi eettinen vastuu. Luottamusta tieteeseen ja tiedeyhteisöön tulee vaalia huolella.”

Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen oli huolissaan aivoviennistä ja näki sen taustalla yliopistoihin ja tutkimukseen kohdistuneet leikkaukset sekä yhteiskunnallisen ilmapiirin.

”Tutkimuksen resursseilla ja sen tuloksellisuudella on vahva yhteys. Mitä parempia tutkimusympäristöjä pystymme rakentamaan, sitä laadukkaampaa tutkimusta suomalaiset tutkijat voivat tehdä ja sitä paremmin voimme houkutella myös osaajia maailmalta. Tällä hetkellä Suomesta muuttaa pois enemmän tutkijoita kuin tänne tulee ja tämä kehitys pitää saada kääntymään. Siihen tarvitaan aineellisia panostuksia, mutta myös yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka arvostaa tutkimusta ja sen tekijöitä.”

Mönkkönen piti hyvänä budjettiriihessä tehtyjä tutkimusrahoituspäätöksiä, mutta toivoi painopisteen siirtoa perusrahoituksen puolelle.

”Budjettiriihessä sovitut panostukset kohdistuvat kilpailtuun tutkimusrahoitukseen, mutta jatkossa myös yliopistojen perusrahoitus on turvattava. Monissa maissa, jotka pärjäävät meitä paremmin tieteessä, yliopistojen perusrahoitus on vahvaa, kun taas Suomessa kilpaillun rahoituksen osuus on huomattava. Tämä suuntaus on viime vuosina vain vahvistunut, kun yliopistojen perusrahoitusta on siirretty mm. Suomen Akatemian jaettavaksi yliopistojen kesken kilpailtavaksi rahoitukseksi.”

---